Hämähäkin paluu

Tiistaina kävimme katsomassa Spider-Man 2:en. Toimintapläjäys asiallisella juonella ja tyylikkäillä tehosteilla ryyditettynä, tykkäsimme. Eipähän ainakaan tarvinnut istua kotona.

Keskiviikkona kävimme hakemassa ns. re-entry permitit, joiden avulla pääsemme takaisin Japaniin tulevan Mongolian matkan jälkeen. Paluuluvat piti hakea Saitaman maahanmuuttovirastosta, jonne meiltä kestää n. 40 minuuttia junalla. Pienenä jippona oli se, että matkaan vaadittiin kolme eri junaa. Itse luvan saaminen oli ihan iisipiisi, täytimme yhden lomakkeen ja annoimme sen täysin elämään tympääntyneelle virkailijalle, joka puolestaan lätkäisi meille kouraan maksulomakkeen ja jonotusnumeron.

Siinä sitten reilut puoli tuntia jonoteltuamme numeromme ilmestyi valotaululle ja me marssimme takaisin tympääntyneen virkailijan luo, joka ilmoitti, että meidän olisi siinä välissä pitänyt käydä ostamassa naapuritalon kirjakaupasta postimerkit (revenue stamp) siihen maksulomakkeeseen. No voi sun halavattu! Paluulupa piti siis maksaa (50 euroa) kirjakauppaan, josta saadulla postimerkillä sitten todistimme virkailijalle maksaneemme sopivan summan. Miksiköhän maksua ei voinut hoitaa suoraan virkailijalle käteisellä?