Kahvittelua ja paluu työelämään

Pääsiäissunnuntai valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Täällä ei mistään huomaa, että on pääsiäinen, ja näin ollen se jäi myös toimittajapariskunnaltamme huomaamatta (Ei niin että Simonen-san sitä Suomessakaan mitenkään muistaisi). Nukuimme aamulla pitkään, ensimmäistä kertaa koko viikkoon. Muutenkin meillä oli tiedossa varsin rento päivä – ei shoppailua tai kodinlaittamista, pyykinpesua tms. Ainoa kalenterissa ollut asia oli toisen suomalaisen pariskunnan kanssa sovittu tapaaminen ja iltapäiväkaffeille meno. Tosiaan, täällä RIKENissä on kuin onkin muitakin suomalaisia kuin me kaksi!

Iltapäivällä suunnistimme kohti kampusalueen länsiporttia, jossa kaksi punatukkaista suomalaista (Yoe ja Tommi) meitä jo odottelikin. Menimme pääsiäisen kunniaksi syömään kakkua lähimmässä tavaratalossamme Ito-Yokadossa sijaitsevaan kahvilaan. Kakku oli hyvää, jopa parempaa kuin mitä Suomesta saa (ja joka paikassa ne näyttävät todella herkullisilta). Kaupan päälle saimme runsaasti hyviä vinkkejä elämiseen ja olemiseen Japanissa, sillä kahviseuralaisemme ovat asuneet täällä jo useita kuukausia. Kuulemma suurin ongelma täällä on hiusten pitäminen punaisena - paikallinen hiuslaatu on niin erilainen, etteivät kampaajat suostu edes yrittämään länsimaisten hiusten värjäystä.

Illan päätteeksi kävimme kuitenkin ostamassa muutamia roskakoreja (hienolla mainostekstillä, ks. kuva) ja muuta tarpeellista tavaraa kotiimme. Illalla kotirouva Hyvärinen laittoikin oikein kunnolla ruokaa: jättikatkarapuja (16 kpl viidellä eurolla), riisiä (oikeaoppisesti viidesti pestynä, täysin kuivaksi valutettuna ja riisinkeittimellä keitettynä), ja välimerellistä kasvishöystöä. Kaiken tämän nautimme Jeikobusu Keriiku Charudone (Jacobs Creek Chardonnay, alle 8 euroa) valkoviinin kera. Arvatkaa vaan, oliko hyvää!

Näin ensimmäinen viikkomme Japanissa tulikin täyteen. Mitä tästä opimme? Esimerkiksi seuraavaa:

1. Japani ei ole kallis maa, ainakaan Suomeen verrattuna.
2. Hinnat vaihtelevat paljon, kannattaa siis katsoa, mitä ja mistä ostaa.
3. Kaikki hymyilevät, kumartelevat ja toivottavat aina tervetuloa (Irasshaimase!).
4. Sushi on älyttömän hyvää, tuoretta ja halpaa.
5. Palvelu on hyvää, mutta useimmiten japaninkielistä.
6. Kanjeja olisi hyvä osata, muuten on käytännössä lukutaidoton.
7. RIKENin kampus on erinomaisen rauhallinen ja länsimaalaistyylinen paikka elää ja työskennellä.
   

Maanantai. Ja jälleen yksi aurinkoinen päivä valkeni Japanissa. Lämpötila aamulla n. klo 9:00 oli vähän reilut kaksikymmentä astetta. Ei siis laisinkaan huonosti! Juuri Suomesta Japaniin muuttaneena on kuitenkin hieman ongelmia tottua ajatukseen, että huhtikuussa voi olla melkein hellettä, varsinkin kun puissa tuskin on vielä lehtiä!

Simonen-san lähti tänään ensimmäistä kertaa ihan oikeasti töihin. Reportterimme raportoi (varoitus: tylsää teknistä jaarittelua):

Sain tänään tietää oman tutkimusryhmäni, joka on Plasmonic Devices. Nelihenkistä ryhmäämme johtaa Okamoto-san, ja itseni lisäksi siihen kuuluvat aiemmin meitä kauppaan opastanut tunisialainen Ranskassa väitellyt Fekhra-san ja kiinalainen rouva Feng, kaikki mukavia ja rentoja tyyppejä. Tehtävänämme on valmistaa fotonikiderakenteita monikerrosrakenteeseen, joka jännitteen avulla saadaan fluoresoimaan, siis jonkinlainen aaltojohderesonanssiin perustuva väriainelaseri, tai jotain sellaista. Yllättävän helppoa oli ymmärtää aiheen perusteet, koska olen itse ollut mukana valmistamassa fotonikiderakenteita, mutta vielä pitää vähän opiskella dispersiokäyrien syvimmän olemuksen tajuamiseksi.

Omaa tietokonettani saan vielä odotella kolmisen viikkoa, ja siihen asti käytän työpöydälläni nököttävää yhteiskäytössä olevaa japaninkielistä iMac-konetta. Pakon edessä näemmä jopa PC/Linux-mies osaa sellaista käyttää, ainakin sähköpostin lukemiseen ja artikkelien kaiveluun netistä. Sain kuitenkin hankon, eli virallisen nimileimasimen pankkeja ja muita virastoja varten, sekä RIKENin oman henkilökortin.

Lounaalla kävimme samassa RIKENin ravintolassa kuin viikko sitten, eikä ruuan hinta vieläkään päätä huimannut: 75 jeniä (60 senttiä) lautasellisesta hyvää udon-tattarinuudelikeittoa ja kupillisesta teetä. Harmi kyllä päivällisellä ei sitten kasvisvaihtoehtoa ollutkaan tarjolla, joten menimme nurkan taakse jenkkityyliseen Skylark Gusto -ravintolaan. Saimme eteemme oikein hyvät, joskin hieman pienen puoleiset pizzat, mutta kevyeen japanilaisruokaan tottuneet vatsamme täyttyivät jo puolikkaasta pizzasta! Paluu Suomeen tulee olemaan kulttuurishokki ainakin vatsallemme..