Tsukuba ja cicada

Sunnuntaina kiipesimme Ibarakissa Tsukuba-vuoren huipulle - melkein samanlaista kuin kiipeäisi Kolin huipulle, vaikka korkeutta olikin yli 800 metriä. Autolla mahdollisimman ylös, pieni pätkä sellaisella riippukorisysteemillä ja loput viisi metriä kiivetään portaita pitkin. Hauskaa oli seurata japanilaisten varustautumista tähän koitokseen. Puolet porukasta näytti siltä, että olivat varustautuneet Mt. Everestin valloitukseen. Oli kävelysauva, hakut, rinkat, kiipeilykengät jne. Vain happipullot puuttuivat. Ja toinen puoli japanilaisista kiipesi sitten täydet tällingit naamassa, dimangit kaulalla riippuen ja korkokengät jalassa!

Maisemat olivat kuin keski-Euroopassa: paljon peltoa, vähän metsää ja pieniä kyliä joka paikassa. Tokion jälkeen aivan loistavaa hermolepoa!

Lounaaksi nautimme Tsukuban kuuluisassa tiedekaupugissa grillattua ankeriasta eli unagia. Mainittakoon, että japanilaiset uskovat ankeriaan syömisen antavan voimia kuuman kesän kestämiseen. Olisi kai pitänyt syödä jo monta kuukautta sitten...

Kotiin palasimme sunnuntai-iltana maailmaa nähneinä ja patterit latautuneena.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että japanissa on nyt juuri kuultavissa trooppinen siritys yötä päivää. Paikalliset heinäsirkan vastineet, paksut siivekkäät cicadat (japaniksi semi) nimittäin ovat vallanneet jokaisen pusikon ja pitävät aikamoista mekkalaa. Onneksi siritys ei sentään kuulu häiritsevässä määrin sisälle asti, ja kuulemma moiset ötökät elävät vain viikon.