Minna japanilaistuu
RIKENin ICO:n (International Cooperation Office) järjestämä Hello Club kokoontui tänään. Päätin lähteä katsomaan, mistä kyseisessä klubissa oikein on kyse. Kyosai-klubin perinteisesti sisustetussa tatamihuoneessa odottelikin jo rouva Takahashi kahden ison kangaspaketin kanssa. Ilmeni, että tämänpäiväisen tapaamisen teemana oli kimono. Muiden osallistujien ilmaannuttua paikalle alkoi varmasti päivän mielenkiintoisin kokemus: kimonon pukeminen suomalaisen rouva Hyvärisen päälle. Esitin kyllä epäilykseni siitä, voiko itseäni puolet pienemmälle japanilaiselle naiselle tarkoitettu kimono mahtua päälleni. Näköjään voi. Hihat tosin jäivät n. 15 cm liian lyhyiksi ja helmankin pituus olisi voinut olla vähän reilumpi. Laskin pukeutumisen aikana, että päälleni laitettiin kahdeksan erilaista kimonon osaa. Kaikkia alusmekkoja ei käytetty, joten hyvänä arvauksena on, että ”täydelliseen” kimonoon kuuluu lähes viisitoista eri osaa. Kimonon päälle pukeminen vei aikaa reilut viisitoista minuuttia yhden naisen pukiessa minua koko ajan ja toinen avustaessa vaikeimmissa kohdissa. Muuntautuminen japanilaiseksi oli alkanut!
Riisumiseen ei kulunut aikaa kuin vajaa minuutti. Yllättävää oli, että kimonon värillä ei sinällään ole mitään merkitystä. Sen sijaan on tärkeää valita oikeanlainen kuviointi oikeaan aikaan vuodesta ja tapahtumasta riippuen. Tähän aikaan vuodesta kukkakuviointi on siis soveliasta. Valitettavasti sen enempää emme tästä aiheesta ehtineet jutella, joten tarkempi raportti kimonoista ja niiden käytöstä yms. tulee joskus myöhemmin. Samoin kuvia kimono-Minnasta on luvassa mahdollisimman pian. Rouvat Takahashi, Kumiko (etunimi) ja Nakamura kertoivat, että he käyttävät kimonoa keskimäärin kaksi kertaa vuodessa: uutena vuotena ja häissä.
Toimittaja Simosen päivä oli hieman erilainen.
Töissä tapasin ensimmäistä kertaa Kawata-sensein, joka tosiaan käy RIKENissä vain muutaman kerran kuussa, päivän kerrallaan. Muun ajan hän viettää Osakan (Oosaka) yliopistossa ja maailman konferensseja kiertäen. Kaveri osoittautui parituntisen ryhmäpalaverin aikana yhtä rennoksi ja huumorintajuiseksi kaveriksi kuin muutkin laboratoriomme tyypit, ja hän antoi myös mukisematta minulle luvan käydä työaikana japaninkielen kurssilla.
Tanaka-san yllätti minut esittelemällä tulostamaansa japaninkielistä johdatusta suomen kieleen. Hän oli todennut kieliemme tosiaan olevan yllättävän samankaltaisia sekä äänneasultaan että kieliopiltaankin. Ehkäpä kohta pärjään laboratoriossa suomen kielellä...
Kiertelin myös pikaisesti läpi labrat, joissa ei suuria ihmeitä ollut. Kaikenlaista peruskamaa ja normaaleja optiikan labran laitteita. Toisen talon labroissa on kuulemma isoja ja kalliita säädettävän aallonpituuden (UV:sta 12 mikroon) lasereita ja useita puhdastiloja.
Illalla kävimmekin sitten vaihteeksi syömässä sushia, vasta neljännen kerran viikon aikana. Lupasimme itsellemme pitää pienen tauon sushittelussa, ettemme kyllästyisi siihen jo heti alkuunsa. Jälkiruuaksi kävimme Ito-Yokadon hienolta leivostiskiltä pienen valikoiman herkkupaloja. Paikalliset mansikat ovat muuten tosi hyviä, vetävät melkein vertoja koti-Suomen ihanille mollukoille.
Riisumiseen ei kulunut aikaa kuin vajaa minuutti. Yllättävää oli, että kimonon värillä ei sinällään ole mitään merkitystä. Sen sijaan on tärkeää valita oikeanlainen kuviointi oikeaan aikaan vuodesta ja tapahtumasta riippuen. Tähän aikaan vuodesta kukkakuviointi on siis soveliasta. Valitettavasti sen enempää emme tästä aiheesta ehtineet jutella, joten tarkempi raportti kimonoista ja niiden käytöstä yms. tulee joskus myöhemmin. Samoin kuvia kimono-Minnasta on luvassa mahdollisimman pian. Rouvat Takahashi, Kumiko (etunimi) ja Nakamura kertoivat, että he käyttävät kimonoa keskimäärin kaksi kertaa vuodessa: uutena vuotena ja häissä.
Toimittaja Simosen päivä oli hieman erilainen.
Töissä tapasin ensimmäistä kertaa Kawata-sensein, joka tosiaan käy RIKENissä vain muutaman kerran kuussa, päivän kerrallaan. Muun ajan hän viettää Osakan (Oosaka) yliopistossa ja maailman konferensseja kiertäen. Kaveri osoittautui parituntisen ryhmäpalaverin aikana yhtä rennoksi ja huumorintajuiseksi kaveriksi kuin muutkin laboratoriomme tyypit, ja hän antoi myös mukisematta minulle luvan käydä työaikana japaninkielen kurssilla.
Tanaka-san yllätti minut esittelemällä tulostamaansa japaninkielistä johdatusta suomen kieleen. Hän oli todennut kieliemme tosiaan olevan yllättävän samankaltaisia sekä äänneasultaan että kieliopiltaankin. Ehkäpä kohta pärjään laboratoriossa suomen kielellä...
Kiertelin myös pikaisesti läpi labrat, joissa ei suuria ihmeitä ollut. Kaikenlaista peruskamaa ja normaaleja optiikan labran laitteita. Toisen talon labroissa on kuulemma isoja ja kalliita säädettävän aallonpituuden (UV:sta 12 mikroon) lasereita ja useita puhdastiloja.
Illalla kävimmekin sitten vaihteeksi syömässä sushia, vasta neljännen kerran viikon aikana. Lupasimme itsellemme pitää pienen tauon sushittelussa, ettemme kyllästyisi siihen jo heti alkuunsa. Jälkiruuaksi kävimme Ito-Yokadon hienolta leivostiskiltä pienen valikoiman herkkupaloja. Paikalliset mansikat ovat muuten tosi hyviä, vetävät melkein vertoja koti-Suomen ihanille mollukoille.
kirjoittaja: Minna, 12:03 ap.
0 Kommentteja
Lähetä kommentti
<< Home