Sairaskertomuksia

Ahh, pitkä viikonloppu edessä. Perjantaina oli kansallinen vapaapäivä, Foundation Day. Säätiedotus lupasi koko viikonlopuksi aurinkoista säätä ja fiilikset oli muutenkin hyvät. Mutta mitä tekeekään toimittajapariskuntamme? Käy pitkillä kävelylenkeillä nauttien hyvästä säästä, tutustuu naapurikaupungin kulttuuriantiin, juhlii kavereiden kanssa yötä myöten – not. Torstai-illasta lähtien sisar hento valkoinen on hoitanut taudin kaatamaa miestään, kunnes itse sairastui samaiseen tautiin sunnuntaina.

Olo on kuin reumatautisella – lihas- ja nivelsärkyjä, öisin ei voi nukkua, kun joka paikkaa kolottaa. Kyljellään on huono olla, koska lonkkaan koskee. Selällään ei voi olla, koska se tuntuu ikävältä ristiselässä ja hartioissa. Mahallaankaan ei ole hyvä olla, koska se nyt vaan tuntuu muuten epämukavalta. Lopputuloksena valvottu yö, jonka jälkeen pää on muuttunut lasiksi. Yskä ei ainakaan auta asiaa... Verenmaku suussa jatkamme sairastamista.

Toissaviikonloppuna kävin Iwatsuki Cityssä katselemassa O-Hina-samoja eli nukkejuhlan, Hina-matsurin, nukkeja. 300 vuotta vanhat museonuket olivat hienoja. Nämä nykyiset nuket ovat jotenkin persoonattomia, eivätkä näytä kovin japanilaisilta suurine länsimaalaisine silmineen. Ihan ilmaiseksi nuket eivät mukaan lähde – hinnat olivat alkaen 100 euroa. Kallein nukkelaitos (siinä olikin sitten vähän enemmän nukkeja) maksoi kaksi miljoonaa jeniä eli n. 15000 euroa. Lucky girl on se, joka tuon nukkelaitoksen saa.

Petin pohjalta kaivautunut toimittaja Simonen haluaa myös lausua muutaman sanan.

Kyselin kollegoiltani, mikä mahtaa olla Foundation Dayn alkuperäinen idea. Onko se Rikenin perustuspäivä? Ei ole, vaan Japanin, sanoivat he. Mutta eihän Japania ole perustettu, vaan se on ollut itsenäinen ikuisesti. Totta, he vastasivat. Mistä tapahtumasta on Perustuspäivä siis saanut alkunsa? Kollegani eivät tienneet. Lopulta, pitkällisten tutkimusten tuloksena he saivat selville, että vuonna 660 e.a.a. oli olevinaan kruunattu Japanin ensimmäinen keisari.

Maanantaina oli täälläkin ystävänpäivä. Täällä on tapana, että naiset antavat miespuoleisille tuttavilleen suklaata, usein itse tehtyä. Miehet sitten antavat vastalahjaksi valkosuklaata, mutta vasta kuukauden päästä. Ikävä kyllä kukaan työpaikkani naisista ei tullut tarjoilemaan suklaata sänkyyn. Olen syvästi pettynyt.