Viikonlopun viettoa

Kyllästyttyämme itse kokkaamiimme, usein pikaisesti kokoon kyhättyihin illallisiin, oli aika saada vaihtelua elämään. Hankin siis kokiksi työpaikaltani aidon ranskalaisen Florianin. Ikävä kyllä hyväkään kokki ei tuota apetta pöytään ilman oikeita raaka-aineita, ja niiden saaminen juuri on ongelma ulkomailla asumisessa. Tällä kertaa hyvän juuston ja créme freshin löytäminen osoittautui mahdottomaksi - ostamamme ranskalaisen näköinen mutta oudon niminen Fromage Roux (ei siis Rouge) jäi syömättä, ja kaupan viimeinen hapankerma oli kiinteää kuin voi. Takaiskuista huolimatta kokkimme sai loihdittua kasaan oikein maittavan lohi-simpukkapastan.

Seuraavana päivänä Minna tutustutti minut Roppongin lähistöllä sijaitsevaan kansainväliseen supermarkettiin nimeltä Nissin World Delicatessen. Sieltä näkyi tosiaan löytyvän kaikenlaista herkkua, esim. saksalaista salmiakkia, laaja valikoima juustoja ja muita maitotuotteita, lanttua, mustaherukkamehua, ruotsalaista näkkileipää, tuoretta basilikaa, kohtuullinen leipäosasto, perunoita isoissa säkeissä ja iso viini- ja alkoholiosasto. Valikoima on ehkä hieman tunnettuja Kinokuniya-kauppoja laajempi ja hinnat jonkin verran halvempia. Aamuvirkut saavat 15% alennuksen shoppailemalla arkisin ennen puoli yhdeksää. Harmi vaan, että Nissin on meiltä tunnin junamatkan päässä. Kiinnostuneet löytävät sen 100 metrin päästä Azubu-Jubanin metroaseman kolmosuloskäynnistä.

Ostokset repussamme kävelimme naapurikylälle eli Roppongiin, jossa olimme aiemmin saaneet herkullista intialaista ruokaa K&T:n opastuksella. Matkalla näin lopultakin kuuluisan Roppongi Hillsin shoppailukompleksin. Sisälle emme vieläkään ehtineet, mutta sen sijaan pihapuistosta löysin jotain upeaa: lammikossa asuu avaruusasemalla syntyneitä avaruuskaloja!

Motin ruoka ei pettänyt tälläkään kertaa, sen sijaa ahneuksissamme tilasimme ihan liikaa sapuskaa. Kesken kaiken söpö tarjoilijapoika tuli ihastelemaan Minnan juuri kunnolla punaiseksi värjäämää tukkaa. Kehuttuaan vaimoni pyörryksiin hän vaati vielä kassalla saada ehdottomasti tietää, millä tuotteilla noin upeat hiukset saa aikaiseksi. Kuulemma hän oli pitkään halunnut itselleen juuri sen värisen pään. Minna oli tietysti loppuillan ekstaasissa, ja varmaa on, että menemme samaan ravintolaan kolmannenkin kerran.

Sunnuntaina korjasimme lopultakin pitkäaikaisen aukon sivistyksessämme käymällä 20 minuutin junamatkan päässä sijaitsevassa historiallisesta keskustastaan kuuluisassa Kawagoessa. Tulipaloihin kyllästyttyään rikkaat kauppiaat rakensivat varastonsa palamattomista materiaaleista, ja näitä tyylikkään mustia rakennuksia voi nykysin ihastella ravintoloina ja kauppoina. Yhdestä niistä löysimme perinteisiä japanilaisia keittiöveitsiä myyvän kaupan. Erinomaista englantia puhuva kauppias antoi meidän testata yhtä veitsistä viipaloimalla retikkaa. Enpä ole koskaan niin terävää veistä nähnyt! Veistä hieman eteenpäin työntämällä se meni läpi juureksesta pelkän painovoiman avulla. Kuulemma sellaista terävyyttä tarvitaan ehdottomasti sushin ja sashimin valmistuksessa.

Yllättävän viihtyisään japanilaisravintolaan eksyttyämme ja lounaslistan hieroglyfit tulkittuamme tarkastimme kuuluisan makeiskadun. Sieltä piti tietenkin ostaa tuliaisia työpaikalle. Muutaman tyypillisen temppelin jälkeen ehdimme vielä ennen auringonlaskua kävelemään läpi Kawagoen linnan, tai sen vähän, mitä siitä on jäljellä, joka on linnanherran museoitu asunto. Melkein täysin tyhjässä puutalossa ei ollut paljon nähtävää, varsinkaan kun Kiotossa jo olimme nähneet paljon hienomman ja laajemman version vastaavasta. Lisäksi lankkulattiat olivat pirun kylmät kävellä sukkasillaan.