Yötoive

Kaikenlaista on tapahtunut, muttei ennen eilistä mitään niin merkittävää, että olisime jaksaneet siitä artikkelin laatia. Kronologian preservoimiseksi referoimme kuitenkin sidosryhmällemme ensin raportointikauden aiemmat aktionit.

Koska edellisestä lauseesta päätellen ensimmäinen kotimaiseni on karannut proletariaatin ymmärryskyvyn ulottumattomiin, kirjoitankin loput artikkelista susirajan jalolla murteella eli joensuulaisittain. Koittakkee kesttee.

Tiällä Japaniassa ei ymmärretä sellasen assiin piälle ku etteinen. Ovesta ku tuppaan asttuu, niin ei oo mittää, mihi palttoonsa ripusttoo. Tää om meitä vaivannu jo pitemmä aikkoo, mutta nyt sitte nuapurin Tommi vihjas jotta kaupasta (Tookijuu Hänts) suapi valluutalla naulakoita. No myöhä osttoo mätkkäytettii oitis sellassii kaksin kappallein. On kuulkkee pätevät! Ovveen ku ne koukuilla ripustettii nii avot, johan pyssyy vuatteet pois lattiilta roikalehtamasta.

Muutennii myö on koitettu vähän sisusttoo tätä huushollii. Emäntä mäni ostammaa sieltä anttiikkimessuloilta tuommoset paperista tehyt seinäkäärylät. Semmosia on tiällä ollut sokuneilla ja muilla samurailla seinilläsä jo herra ties mistä asti, niin pitihä meillekkii suaha moiset. Yhessä niistä on kynällä ruapustettu joku semmone vuormaisema ja toisessa lukkoo jotahhi kissan kokosilla vänkyröillä, vuan eihän myö onnettomat osata niitä tavata. Mitä lie rivvoukssii, makkuukammarrii myö se pistettii.

Nii sittenhä se on meillä uus se suihkuviltteri. Piti se osttoo ku tää paikalline ves ei oikkee tyyvvytä, haissoo ku Repokallio kesällä ja suihkun jäläkkeen ruavituttaa nii jotta nahka meinovvaa männä puhki, ja mänikkii. Ei kuulkkee haise ennee, ja nahkakki on nätti ku pienellä porssaalla.

Sitte erräänä pyhänä myö pisttäyvvyttii Katariinalla ja Terollahhii käymäselttää. Ne meille tarjos hyviä sapuskoita, teks mekssii hyö sano se olevvaa. Juottii kirsikkakalajjoo ja syöttii sinissii natsoja. Takasi tullessa kukkakaupan kohalla juohtu emännälle miellee jotta semmone orkkitea pittää välttämäti suaha. Onha meillä niitä irtoheiniä aina tuvassa ku emäntä sitä ikepannoo harrasttaapi, mutta ei yhttää semmosta joka purkissa eläs pitemppää. Onneks oli senttään halapa se kasvi, ei Joensuussa seihtämällä eurolla sua orkkiteoo ees nuuhkasta. Miehä sen sympitiumin tietysti jouvvuin kottii asti kantammaa, tunnim matka on sieltä Vakoossii. Joku mummo vielä matkalla rupes kehummaa jotta ompa siulla nätti kukka. Sen verra miekkii tätä paikalliste solokotusta ymmärrän.

Ka mittees muuta sitä ois sattuna. Katottii myö viteoilta semmone Kekkose aikune teevveesarja ku Ripotie aika, jos muistatta. Hirmuse jännä oli se sillo lapssuuvvessa kun ne ripotit tulloo ja valtovvaa koko muapallon. Loppu vuan ihan keske se sarja ja nyt myö ei tiijjetä, mite niille sankariloille käypi ku myö ei ennee muisteta. Pittää varmmaa lukkee kirjasta se vinnaali.

Sitte myö netistä löyvvettii semmone kiinalaine peli ku Mahjonki. Siihe myö ollaa nyt ihan höpelönä, joka ehttoona konneella sitä naputellaa. Ov vua piruv vaikkee se peli, mutta sempä tautta justtiisa sitä pittää aina yrittee uuvvemman kerran jotta jospa sen kuitennii piäsis läpi. Ja ikinä ei piäse, paitsi emäntä yhen kerran, tuurilla sennii.

Nii ja mie oo ny sitte sama värine kum muuttii suomalaiset tiällä kampuksella. Emäntä oj jo ijät ajat vongannu jotta miunnii pitäs piähä pisttee punasta värrii. Ka pitihä se lopulta olla emännälle mieliks. Eihä miulla noita karvoja ennee taija tusinnoo enemppee jälellä olla, vua ompaha ne vähättii ny sitte vähä räväkämpiä.

Sitte ku oli semmone rokkitukka miullahhii niin piti tietennii lähttee rokkoommaa. Eilissä iltana porukalla rynnättii Sipujjaan kahtommaa Naitvissiä. Meinattii vielä myöhästtyy kul luulttii että yks jonnijjoutava pänti alottas mutta eihä ne mittää alottanu, Naitvissi jo ekkoo kappalettasa lopettel ku myö sinne tulttii. Vielä meijjät kuitennii piästivät mukkaan pilleissii. Myö olttii varta vaste varustauvvuttu niin ku kunnon suomalaisen kuulluukkii, meillä oli kuulkkee ite tehty Suomen lippu ja sitte panterolli jossa luki "Hyvä Kittee!" kun ne on Kitteeltä kotosi. Niitä myö sitte heilutettii ku heikkopäiset siihen suakka ku järkkäri tuli sanommaa jotta elekkee hyvät ihmiset riehhaantuko ku ei teijjä ulukomuan elävien takkoo pienet japanilaiset niä mittää.

Heilutettii myö sittennii, vuan vähän varovammin. Soittajapoikkii kovasti huvitti meijjän kyltti, oliha se senttää aijjolla Kitteen murtteella kirjotettu. Sitte mie yritin vähän salloo kuvia ottoo päntistä ja Tarjasta, ku se o niin vilimmaattine, vaikka tiesihhä mie jotta ei siellä sua räpssii, vuan eikös jo eto järkkäri ollu oitis tuas olokkaan koputtamassa että jospa et kuitenkkaa ottas niitä kuviloita. Pitihä se totella, ties vaikka ois pihalle viskanna jos oisin vasttaan alakana ämppyilemmää.

Hauskkoo oli meillä siltikkii. Empä oo enne nähny että rokkipänti soittaa kymmemminnuuttisen piisin silleesä että ei ylleisö tymppäänny ja lähe kalajalle puolvälissä. Enkä kyllä semmostakkaa jotta kitteeläine naisimmeinen laullaa pelekän taustanauhan kanssa kappalleen ihan selevällä suomen kielellä ja se jäläkkee om par tuhatta japanilaista nyrkit pystyssä jotta kylläpä tyttö hyvin lauloit.

Niij jotta eipä tänne sen ihmmeempiä kuulu.