sunnuntai, tammikuuta 29, 2006

Buzz Lightyear's AstroBlasters

Olin vakaasti päättänyt olla koskaan menemättä Disneylandiin, tuohon imelän kaupallisuuden tyyssijaan. Useammankin kaverin kehuttua paikkaa näkemisen arvoiseksi oli kuitenkin lopulta taivuttava eräänä aamuna junaan heti kahdeksan jälkeen. Perverssiä, enhän edes töihin lähde noin aikaisin.

Tokyo Disney Resort sijaitsee meiltä päin katsottuna juuri Tokion toisella laidalla, tunnin junamatkan päässä. Teemapuistoja sieltä löytyy kaksi, Disneyland ja DisneySea, joista kohteemme oli siis ensinmainittu. Kylmän tammikuisen torstaipäivän valitsimme välttyäksemme puistossa normaalisti vyöryvältä ihmismassalta ja siitä johtuvalta tuntikausien jonotukselta. Valinta oli täydellinen: sää oli leuto ja aurinkoinen, ja pisin jonotusaikamme 20 minuuttia.

Jo pelkästään kävelemällä ympäriinsä voi valtavalla huvipuistoalueella huvittaa itseänsä tuntikausia. On futuristinen Tomorrowland avaruussatamineen, sarjakuvamainen Toontown Mikki Hiiren taloineen, Fantasyland Tuhkimon linnoineen, Westernland keinovuorineen ja höyryjunineen ja ties mitä muuta. Kaikki on laitettu viimeisen päälle niin, ettei illuusio rinnakkaistodellisuudesta säry missään vaiheessa.

Ja sitten on tietysti ne laitteet. On 3D-elokuvaa, vuoristorataa, kummitus- ja muita junia, viidakkoristeilyjä, kajakkimelontaa, karuselliä ja tukkijokea. Otimme sukkulan Endoriin, mutta kelvottoman robottipilotin johdosta olimme päätyä avaruusromuksi Kuolemantähden pintaan. Ammuimme pahan keisari Zurgin atomeiksi astroblastereillamme. Kutistuimme olemattomiin pieleen menneen tieteellisen demonstraation johdosta. Syöksyimme huimaa vauhtia läpi pimeän avaruuden. Kiipesimme Tikun ja Takun puuhun ja teimme pähkinävoita. Lensimme yli öisen Lontoon Peter Panin merirosvolaivalla. Tapasimme ilmielävän Mikki Hiiren. Lensimme Dumbolla ja pyörimme teekupeissa kuin Liisa ihmemaassa. Matkasimme jättimäisellä hunajapurkilla läpi Nalle Puhin metsän. Ammuimme Winchestereillämme saluunan täyteen reikiä. Jokiristeilimme läpi vaarallisen sademetsän (jossa oli lunta) pelastuen täpärästi niin virtahevoilta kuin ihmissyöjiltäkin. Katsoimme silmiin Karibian merirosvoja ja matkasimme höyryjunalla ympäri Mississippin. Näin muutamia mainitaksemme.

Kun tähän lasketaan syöminen parissakin ravintolassa ja muutaman paraatin ihmettely, olikin yksitoista tuntia äkkiä kulunut. Sen verran huvitusta saa 40 eurolla. Ehdottomasti suosittelemme kuitenkin menemään juuri nyt, sillä lämpimämmällä säällä jonotusajat oikeasti venyvät mahdottomiin. Lisäksi ehdottomasti kannattaa hyödyntää FastPass-systeemiä, sen avulla nimittäin pääsee jonoista ohi ennalta määrättynä aikana, ja voi kuluttaa jonotusajan sen sijaan jossain muussa laitteessa.

2 Kommentteja

Anonymous Anonyymi sanoi...

Luin jostakin, että nimenomaan Tokion Disneyland on kaikista maailman Disney-puistoista parhaiten organisoitu. En ole muissa käynytkään, mutta voi ihan hyvin pitää paikkansa. Mehän oltiin siellä pahimpaan ruuhka-aikaan, eikä jonotus käynyt ollenkaan sietämättömäksi. Kaikki oli siistiä ja toimi hyvin.
Se Nalle Puhin metsä jäi kyllä käymättä, kun Japanilaiset jonoista päätellen tykkäävät myös siitä karhusta. Ja tykkäävät ne jonoistakin! Hienoja jonoja. Siitä me muunmaalaiset voisimme ottaa oppia.

Kävittekö muuten siinä Prinsessalinnassa? Ei muuten ollut mikään prinsessalinna sisältä. Mikälie kauhukammio :)

31/1/06 22:47  
Blogger Minna sanoi...

Se on kyllä totta, että japanilaiset osaavat jonottamisen jalon taidon.

Tuhkimon prinsessalinnassa tuli käytyä . Vähän kyllä meni ohi, että ketä vastaan siellä oikein piti taistella ja mistä syystä, mutta olihan siellä sentään lopussa hirmuinen musta noidankattila. Sen verran minäkin ymmärsin.

Kuulin muuten tänään myös sen, että kyseinen "Cinderella Mystery Tour" loppuu sitten kokonaan huhtikuussa. Jotain uutta on tulossa tilalle, mutta vasta ehkä vuonna 2009. Linna kyllä säilyy paikallaan.

31/1/06 23:03  

Lähetä kommentti

<< Home