Epäkohtia
Pohdiskelin tuossa eränäänä päivänä maailman menoa lilluessani kylvyssä uuden vieterivetoisen kylpysammakkoni kanssa. Juolahti mieleeni seuraavaa.
Miksi japanilaisten on rakennettava vessat niin, että ainakin osalle miesten kusilaareista on esteetön näkyvyys ulkopuolelta? Tätä havaitsee paitsi konserteissa ja juna-asemilla, myös esimerkiksi työpaikkani moderneissa mukavuushuoneissa. Viimeksimainittujen hienoissa länsimaalaistyyppisissä pöntöissä on myös pienoinen suunnitteluvirhe, jonka ansioista seinillä on isot kyltit varoittamassa käyttämästä liian paljon paperia kerralla. Reikä on siis liian pieni, vaikka vessoihin onkin hankittu erikoisohutta paperia. Japanilaista pidemmän ruuansulatuskanavan omaavana henkilönä vessan vetäminen onkin tästä syystä joskus tarpeettoman jännittävä toimenpide.
Myös vessasta poistuminen on mahdotonta rikkomatta hygieniaetikettiä. Koska japanilaisilla on (tai ainakin pitäisi olla) taskussaan aina kangasliina, he kuivaavat kätensä siihen. Vessoissa ei siis useinkaan ole paperia tätä varten, ja vessapaperin käyttö tähän tarkoitukseen on erikseen kielletty. Argh.
Sivuhuomautus: niille, jotka miettivät sanan "argh" oikeaa kirjoitusasua on joku ystävällinen sielu laatinut asian perin pohjin selvittävän Aargh-sivuston.
No, sentään markkinajohtaja Toto nimeää vessakalusteensa luovasti: tässä eräänä perjantai-iltana seisoskelin asioillani työtoverini kanssa Romance-merkkisen posliinisen äärellä. Kyllä siinä kuulkaas lempi leiskui olutta rakoistamme tyhjennellessämme.
Viime aikoina ylimääräistä kiusaa on myös aiheuttanut paikallinen yleisradioyhtiö ohjelmiensa hankalilla lähetysajoilla. Koska päivittäiset suorat sumolähetykset loppuvat ennen kuin tulen töistä kotiin, katson mielelläni illalla koosteen (netistä se löytyy, mutta huonompilaatuisena). Ennen se esitettiinkin mukavasti puoli yhdeltätoista, kun taas nykyisin sitä pitää odottaa yli puolen yön. Lisäkiusana heti tämän jälkeen alkaa usein yllättävän laadukas länsimainen elokuva kaksikielisenä lähetyksenä. Unirytmimme onkin viime aikoina ollut vähän tahdistimen tarpeessa.
Apurahan lopun alkaessa uhkaavasti lähestyä olen koittanut orientoida aivoni Suomeen paluuseen. Kommunikointi kotimaisten kollegoideni kanssa on kuitenkin tuottanut lähinnä ahdistusta. Minulle on muistutettu käteenjäävän palkkani putoavan aika tarkalleen 50% ja ravintoloiden hintatason olevan 100% kovempi. Säätila on tällä hetkellä Suomessa 30 astetta kylmempi, enkä uskalla edes kuvitella päivänvalon vähäisyyttä. Henkilökohtainen veroasteeni, jos täällä veroa maksaisin, muuttuu kaksinkertaiseksi asuntolainavähennyksistä huolimatta. Labrassa on raha kortilla, kun taas täällä sitä käytetään seinien lämpöeristykseen.
Miksi japanilaisten on rakennettava vessat niin, että ainakin osalle miesten kusilaareista on esteetön näkyvyys ulkopuolelta? Tätä havaitsee paitsi konserteissa ja juna-asemilla, myös esimerkiksi työpaikkani moderneissa mukavuushuoneissa. Viimeksimainittujen hienoissa länsimaalaistyyppisissä pöntöissä on myös pienoinen suunnitteluvirhe, jonka ansioista seinillä on isot kyltit varoittamassa käyttämästä liian paljon paperia kerralla. Reikä on siis liian pieni, vaikka vessoihin onkin hankittu erikoisohutta paperia. Japanilaista pidemmän ruuansulatuskanavan omaavana henkilönä vessan vetäminen onkin tästä syystä joskus tarpeettoman jännittävä toimenpide.
Myös vessasta poistuminen on mahdotonta rikkomatta hygieniaetikettiä. Koska japanilaisilla on (tai ainakin pitäisi olla) taskussaan aina kangasliina, he kuivaavat kätensä siihen. Vessoissa ei siis useinkaan ole paperia tätä varten, ja vessapaperin käyttö tähän tarkoitukseen on erikseen kielletty. Argh.
Sivuhuomautus: niille, jotka miettivät sanan "argh" oikeaa kirjoitusasua on joku ystävällinen sielu laatinut asian perin pohjin selvittävän Aargh-sivuston.
No, sentään markkinajohtaja Toto nimeää vessakalusteensa luovasti: tässä eräänä perjantai-iltana seisoskelin asioillani työtoverini kanssa Romance-merkkisen posliinisen äärellä. Kyllä siinä kuulkaas lempi leiskui olutta rakoistamme tyhjennellessämme.
Viime aikoina ylimääräistä kiusaa on myös aiheuttanut paikallinen yleisradioyhtiö ohjelmiensa hankalilla lähetysajoilla. Koska päivittäiset suorat sumolähetykset loppuvat ennen kuin tulen töistä kotiin, katson mielelläni illalla koosteen (netistä se löytyy, mutta huonompilaatuisena). Ennen se esitettiinkin mukavasti puoli yhdeltätoista, kun taas nykyisin sitä pitää odottaa yli puolen yön. Lisäkiusana heti tämän jälkeen alkaa usein yllättävän laadukas länsimainen elokuva kaksikielisenä lähetyksenä. Unirytmimme onkin viime aikoina ollut vähän tahdistimen tarpeessa.
Apurahan lopun alkaessa uhkaavasti lähestyä olen koittanut orientoida aivoni Suomeen paluuseen. Kommunikointi kotimaisten kollegoideni kanssa on kuitenkin tuottanut lähinnä ahdistusta. Minulle on muistutettu käteenjäävän palkkani putoavan aika tarkalleen 50% ja ravintoloiden hintatason olevan 100% kovempi. Säätila on tällä hetkellä Suomessa 30 astetta kylmempi, enkä uskalla edes kuvitella päivänvalon vähäisyyttä. Henkilökohtainen veroasteeni, jos täällä veroa maksaisin, muuttuu kaksinkertaiseksi asuntolainavähennyksistä huolimatta. Labrassa on raha kortilla, kun taas täällä sitä käytetään seinien lämpöeristykseen.
kirjoittaja: Janne, 12:00 ap.
1 Kommentteja
Jostain kuulin, että miesten pisuaarit rakennetaan tarkoituksella ulkopuolelta valvottaviksi, jottei siellä tehtäisi tarkemmin määrittelemättömiä "säädyttömyyksiä".
Tarkemmin ajatellen, en halua tietää mitään tarkempia määritelmiä mahdollisista aktiviteeteista. On se hyvä että me tytöt ollaan perinjuurin ja poikkeuksetta säädyllistä porukkaa.
Lähetä kommentti
<< Home