Kohti joulua

Itsenäisyyspäivämme meni samoissa merkeissä kuin viime vuonnakin: kavereiden kanssa suurlähetystössä ilmaisesta joulupöydästä nauttien. Juuri tapahtuneen lähettiläänvaihdoksen takia illan isäntinä toimivat varavaltiaat, mutta uusi lähettiläs kierteli omatoimisesti esittäytymässä ihmisille ja osoittautui mukavaksi hepuksi. Ruokaa ja Finlandia-vodkaa oli taas riittävästi, tosin viime vuoteen verrattuna valikoimasta puuttuivat emmentaalipalat Suomen lipuilla, sekahedelmäsoppa, marmelaadikarkit, Lapin Kulta ja tärkeimpänä joulupuuro. Kokilta epäkohtien syytä tiedustellessamme vastauksena oli, että kaikkeen on looginen selitys, mutta kuulemma sen saa kuulla vasta ensi jouluna. Eikö isänmaalla riitäkään enää rahaa ulkosuomalaisten hemmotteluun, häh?

Minnan flunssan alettua kestää kolmatta viikkoa oli otettava järeät keinot käyttöön. Pullollinen Hello Kitty Chanmeryä (makeaa pinkkiä lasten shamppanjaa) tekikin tehtävänsä, ja vaimo toipui tekemään minulle joulusapuskoita - itsehän hän matkaa pariksi viikoksi kotikonnuille nauttimaan valkeasta, kylmästä ja pimeästä joulusta. Edelleen täällä leipomukset vaativat normaalia enemmän jauhoja, johtuisiko ilmankosteudesta. Saimme kuitenkin aikaiseksi läjän pipareita ja pari lanttulaatikkoa. Lantut muuten vaativat tunnin junamatkan (Azabu-Jubanin Nissiniin) ja maksoivat lähemmäs 10 euroa kipale.

Säätila on täällä ollut keskitalvimainen, lämpötila on öisin mennyt jo nollaan eikä päivisinkään ole kovin ylös noussut. Päivät ovat sentään olleet kauniita ja kirkkaita, ja aurinko nousee edelleen varsin korkealle taivaalla laskeakseen vasta vähän ennen viittä. Länsi-Japanissa saivat Niigatan asukkaat niskaansa 85 senttiä lunta vuorokaudessa. Sellaista on asuminen vuoren juurella kylmien kiinalaisten tuulien armoilla. Onneksi itse olemme vuorten toisella puolella lumisateiden ulottumattomissa.

Kylmän sään inspiroimana kokeilimme ensimmäistä kertaa henkilökohtaisia lämpölätysköitä. Niitä käytetään seuraavasti. Otetaan paketista kämmenen kokoinen terveyssiteen näköinen läppänä, isketään se tarrapinnastaan kiinni vaikka hartioiden väliin t-paidan päälle ja odotellaan. Hetken päästä se jonkin minulle toistaiseksi tuntemattoman termokemiallisen reaktion johdosta alkaa itsestään lämmitä, ja on kohta yli 60-asteinen. Lämmitystehoa kestää puoli vuorokautta. On erinomaisen mukava keksintö, ja säästää lämmityskuluissa, kun ei viitsisi koko ajan pitää sähkölämmitystä päällä. Eikä edes maksa mitään - eurolla niitä saa jo puolentusinaa.

Lopuksi, yleisön pyynnöistä huolimatta, vielä linkki riemastuttavaan videoon, jossa edellisessä jutussa mainittu koomikko Razor Ramon HG menee nettifirma Yahoo!:n toimistolle selvittämään, miksi hänen "Fuuuuu!" huutonsa on varastettu firman nimen loppuosaksi (täällähän F lausutaan melkein kuin H). Huvittavia käänteitä seuraa, vaikkei kieltä ymmärtäisikään. Stylle kiitokset linkistä!