Ensimmäinen päivä Kiotossa

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme tekemään lähempää tuttavuutta Kioton temppeleiden ja puutarhojen kanssa. Ennen varsinaista tutustumista kävimme majatalon isäntä Divyamin ystävällisen opastuksen avulla vuokraamassa polkupyörät päiväksi käyttöömme. Kioto, Japanin kulttuuripääkaupunki, odotti valloitustamme. Harmillista vain, että olimme toivottoman tehtävän edessä, sillä kaupungista löytyy yli 2000 temppeliä ja pyhättöä, lukematon määrä puutarhoja, puistoja ja kaikkea muuta mitä matkailija on mielessään kuvitellut muinaisesta Japanista.

Koska kuuluisa filosofian polku (Tetsugagu-no-michi) alkaa vain noin kilometrin päästä Shinnyo-do Housesta, oli luonnollista, että päivämme alkoi juuri sieltä. Filosofian polku kulkee vuorenrinteiden juurella, ja sen varrelta löytyy useita toinen toistaan hienompia temppeleitä ja puutarhoja.

Ensimmäinen kohteemme oli vuonna 1482 shogun Ashikaga Yoshimasan rakennuttama Ginkaku-ji -temppeli. Paikan mielestämme mielenkiintoisin nähtävyys oli huolellisesti haravoidun hiekkapuutarhan keskellä oleva suuri hiekkakakku, joka ilmeisesti symboloi vuorta. Temppelin takaa löytyi myös viehättävä pieni puutarha, jossa suomalainenkin tunsi olevansa lähes kotonaan keskellä mäntyjä ja sammalta.

Seuraava kohde oli Hoonen-in -temppeli pienine hieman rähjäisen oloisine puutarhoineen ja karppilampineen. Temppeli ja sen puutarhat eivät herättäneet meissä suurta innostusta, joten viivyimme siellä vain hetken jatkaaksemme kohti seuraavaa kohdetta.

Kolmas kohteemme, Anraku-ji -temppeli, on ilmeisesti hieman huonommin tunnettu, mutta ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Temppeli on rakennettu Kamakura -kauden (1192-1333) alkupuolella Anraku ja Juren munkkien muistolle. Heidät molemmat teloitettiin vuonna 1207, koska olivat ilman keisarin lupaa hyväksyneet tämän jalkavaimot, Matsumushin ja Suzumushin, uskonlahkoonsa. Keisari koki uskonlahkon uhaksi yhteiskunnalle ja sen yhtenäisyydelle, koska se saarnasi pelastusta koko kansalle.

Saapuessamme temppelille, sen sisältä kuului messuamista (Namu Amida-Butsu, palvon sinua Amida-Buddha), joka heti toi rauhallisen tunnelman koko paikkaan. Pieni, mutta hyvin viehättävä ja yksinkertainen puutarha ja sen keskellä olleet kivilaatat isoine jalan kuvineen sopivat tunnelmaan erityisen hyvin. Myös ystävällisen nuoren munkin kehoitus tulla peremmälle temppeliin nosti mielialaa.

Lounaan kävimme nauttimassa pienessä nuudelipaikassa, jossa meille tarjoiltiin erinomaista sobaa ja ten-don -riisiä.

Shintotemppeli Heian-jingu, oli seuraavaksi reittimme varrella. Temppeli on 2/3-kokoinen kopio alkuperäisestä Heian-kauden aikaisesta Kioto Goshosta. Kutistetusta koostaan huolimatta se on vaikuttava punainen ilmestys jättiläismäisine torii-portteineen. Temppeliä ympäröivä iso puutarha oli todella hieno huolimatta siitä, että iirikset eivät vielä olleet kukassa. Temppeli on myös suosittu vihkipaikka, ja näimmekin yhden morsiamen, jolla oli valtavan kaunis kimono. Tukkalaitteineen hän oli sanalla sanottuna upea ilmestys.



Shoren-in oli mukavan rauhallinen temppeli vaikka emme viipyneetkään siellä pitkään.

Vuonna 1234 alunperin rakennettu valtava Chion-in -temppeli toimii Joodo -koulukunnan päämajana. Heidän mukaansa vilpitön usko Buddhaan riittää pelastukseen. Temppelialueelta löytyvä kellotorni sisältää Japanin suurimman kellon, joka painaa 74 tonnia ja sen soittamiseen tarvitaan 17 munkkia. Painonsa takia sitä soitetaankin vain kerran vuodessa, uuden vuoden seremonioiden aikana. Temppeli oli hieno ja sen koristeellinen sisutus muistutti omalla tavallaan roomalais-katolilaista kirkkoa.

Saatuamme riittävän päiväannoksen temppeleistä suuntasimme kulkumme kohti Kioton keskustaa. Matkan varrella näimme paljon kimonoon pukeutuneita naisia, huomattavasti enemmän kuin mitä Tokiossa näkee. Kuljeskelimme pitkin joen vartta ja seurasimme paikallisen nuorison iltamenoa, sekä rapsutimme kohdalle osunutta kulkukissaa.

Pitkä päivä ja monta temppeliä saavat aikaan hurjan nälän, joten illan pimetessä oli aika etsiä syötävää. Päädyimme lopulta erinomaiseen intialaiseen ravintolaan, jossa nautimme herkullista currya, naan-leipää ja Maharadza-olutta. Ruokailun jälkeen pyöräilimme takaisin toisella puolella kaupunkia sijaitsevaan pyörävuokraamoon ja palautimme polkupyörät. Sieltä kävelyreittimme vei meidät Shinnyo-do -temppelin edustalle, joka näytti iltavalaistuksessa niin kiinnostavalta, että päätimme vielä käydä vilkaisemmassa sitä. Yökuvauksesta innostuneena päädyimme ottamaan mystisiä iltakuvia, joissa kameran jalustana käytettiin mm. Minnan päätä.

Väsyneinä mutta hyvin tyytyväisinä päiväämme palasimme lopulta majapaikkaamme, jossa menimmekin heti kylvyn jälkeen nukkumaan.