Lähialuematkailua

Lauantaina nukuimme pitkään ja teimme pitkän kävelyretken.

Suunnitelmissamme oli jo pitkään ollut tehdä kunnollinen kävelyretki lähiympäristöömme tutustumiseksi. Läksimme siis rohkeasti ilman karttaa kohti keskipäivän aurinkoa. Matkallamme kuljimme läpi Wako-shin ja naapurikaupunkien asuinalueitten, ja saimme vähän tuntumaa siihen, miten keskiverto japanilainen pääkaupunkiseudulla asuu. Rakennukset ovat vierivieressä ja pihat hyvin pieniä. Varakkaammilla ihmisillä tosin on tilaa enemmän, joskin ei lähellekään suomalaisen omakotitalopihan kokoluokkaa.

Matkamme kohokohta oli halpamarketti Lifen (Raifu) löytäminen n. 10 minuutin polkupyörämatkan päästä kotoamme. Valikoima oli laaja ja hinnat kohtuulliset. Ilmeisesti japanilaiset tosiaan ovat jotain sukua meille suomalaisille, sillä vaateosastolla soitettiin erittäin suomalaisen kuuloista haitarimusiikkia!

Onnistuimme suunnistamaan takaisin asunnollemme ilman kommelluksia. Kotona opimme karttaa katsottuamme sen, että meiltä on matkaa Tokion kaupunginrajalle n. 500 metriä, ja olimmekin retkellämme eksyneet Saitamasta reilusti Tokion puolelle. Matkamme kokonaispituudeksi arvioimme n. 7-8 kilometriä.

Sunnuntaina pistäydyimme Ikebukurossa hakemassa rautatieyhtiö JR Eastin toimipisteestä netin kautta aiemmin varaamamme luotijuna Shinkansenin liput. Olemme nimittäin tiistaina lähdössä Awajin saarelle (Awaji-shima) konferenssimatkalle. Päivän tieteellisen palaveroinnin jälkeen jäämme paluumatkalla kahdeksi yöksi temppeleistään kuuluisaan Kiotoon (Kyootoo). Kotiin palaamme jälleen perjantai-iltana, jolloin luvassa on taatusti mielenkiintoisia tarinoita ja upeita kuvia, sikäli kun toimittajamme vapun juhlimiselta tietokoneen ääreen pystyvät kömpimään.

Maanantaina saapuivat tilillemme viime torstaina Suomesta siirtämämme rahat, ja postiluukkuun ystävällisen lukijamme lähettämä täydennyspaketti. Rahat siis siirtyvät ja posti kulkee ihan kohtuullisessa ajassa, 3-4 arkipäivässä.