Avoimet ovet RIKENissä, etnisiä ostoksia

Lauantaina oli RIKENissä avoimien ovien päivä. Yleisöllä oli siis vapaa pääsy suurimpaan osaan kampuksemme rakennuksista, ja laboratoriot esittelivät toimintaansa. Koska tutkija Simosen japaninkielentaito ei vielä riitä tieteellisten hienouksien selittämiseen maallikoille, oli hänellä loistava tilaisuus tutustua muiden laboratorioiden toimintaan. Ikävä kyllä laboratorioiden valtavasta määrästä johtuen yhdessä päivässä ehtii tutustua vain murto-osaan kaikesta siitä, mitä RIKENissä tutkitaan, ja lisäksi tutustumista rajoitti esittelijöinä toimineiden opiskelijoiden heikko englannintaito. Seuraavassa mielenkiintoisimmat havainnot.

Nanomateriaalilaboratorio valmistaa kaikenlaisia huipputarkkuutta vaativia tuotteita erilaisin mekaanisin menetelmin. Heiltä luonnistuvat niin mikrohilojen kaiverrus, teleskooppipeilien tukirakenteet kuin linssien kiillotus. Esim. jyrsinkoneessa heillä näytti olevan 0,1 mikron pystysuuntainen tarkkuus. Karakterisointilabrasta heiltä tietenkin löytyvät niin ohutneula- (AFM) kuin elektronimikroskoopit, ja muutama optinen Zygo lisäksi.

Eräs CAD-sovelluksia puuhaava optiikan alan firma (tai labra, en saanut selville) esitteli kolmiulotteista näyttöteknologiaansa. Jättimäistä (60 tuumaa?) projektiotelevisiota erikoislasien läpi katsomalla sai eteensä Quake-tyyppisen maailman, jossa pystyi vapaasti vaeltamaan. Kolmiulotteisuus toi sen verran lisää fiilistä, että voisin maksaa kohtuullisen summan tuollaisen näytön saamiseksi kotikoneeseeni. Toki voin kuvitella sen olevan loistava apu myös CAD-sovelluksissa. Esittelijä ei kuitenkaan yllättäen itse tiennyt systeemin toimintaperiaatetta.

Fysikaalisen kemian tutkijat olivat väsänneet kivan esittelyn magnetismista. Rautapitoisen nesteen alle pistetty magneetti tuotti todella hienon kukkakuvion ja aiheutti ihastusta yleisössä. Samoin näimme Mooses-efektin, jossa magneettinen litku jakaantuu kahtia kuin Punainenmeri.

Lounaalla söimme laboratoriossamme bentoo-ateriat, ja jälkiruuaksi kotirouva Hyvärisen ansiokkaasti paistamia munkkeja. Munkit olivat erinomaisia, ottaen huomioon kardemumman puuttumisen ja vääränlaisen öljyn. Japanilaistenkin mielestä ne olivat herkulllisia (oishii desu ne), joskin he joka tapauksessa aina sanovat noin, maistui tarjottu ruoka sitten miltä tahansa. Salmiakkia emme ole tosin vielä testanneet...

Lopuksi ajattelin nopeasti pistäytyä melkein kotitalomme naapurissa olevassa hiukkaskiihdytinlaboratoriossa. Pistäytyminen venyi kuitenkin yli tunniksi. Joillain nimittäin on rahaa ja tilaa! Näiden kavereiden perustyökalu on 2300 tonnia painava kasa sähkömagneetteja ja umpirautaa, ja se on vain yksi heidän leluistaan. Rakenteilla heillä on maailman suurin rengassyklotroni, jonka perustukset olivat pienen omakotitalon kokoiset. Lopullinen paino taisi olla jotain 8500 tonnia, ja hintaluokka miljardi dollaria. Kaverit kyllä valittivat, ettei raha tahdo enää riittää nykyisten laitteiden sähkölaskujen maksamiseen. Mitäkö noilla vehkeillä tehdään? Kiihdytetään muutamia molekyylejä lähelle valonnopeutta ja pistetään ne törmäämään toisiin molekyyleihin, jolloin syntyy jotain ihan muuta. Lopputulokset johdetaan sitten putkia pitkin muihin laboratorioihin tutkittavaksi. Eräs tutkija tiivisti tilanteen osuvasti: "Mitä pienempiä asioita tutkitaan, sitä suurempia laitteita tarvitaan."

Sunnuntaina asetimme itsellemme kaksi tavoitetta: hankkia kunnollinen kanji-sanakirja ja löytää kardemummaa. Shinjukun (ks. kuva) Kinokuniya-kirjakaupasta löytää oppaiden mukaan Tokion suurimman englanninkielisten kirjojen valikoiman, joten suuntasimme sinne. Kyseisen putiikin seitsemänteen kerrokseen lopulta päästyämme ja valikoimaan tutustuttuamme ostimme nipun hengissäpysymistämme edesauttavaa kirjallisuutta.

1. Loistava Tokion kartta (Bilingual City Atlas, Kodansha), eksyimme nimittäin matkalla kirjakauppaan matkaoppaamme kartan avulla suunnistaessamme.
2. Tokion opaskirja (Time Out Tokyo), koska Lonely Planet (Ronrii Puranetto) Japanimme sisältää varsin suppean Tokio-selostuksen.
3. Kanji-oppikirja (250 Essential Kanji), koska Japani on täynnä näitä koukeroisia sanamerkkejä.
4. Kanji-sanakirja (Kanji Learner's Dictionary, Kodansha), koska 250 perus-kanjia ei pitkälle riitä.
   

Emme jääneet sen pidemmäksi aikaa ihmettelemään Shinjukun pilvenpiirtäjiä ja ihmismassoja, vaan otimme metron kohti asemaa nimeltä Omote-Sandoo. Sen läheisyydessä sijaitsee etnisistä ruuistaan tunnettu kansainvälinen supermarket, sekin nimeltään Kinokuniya. Yllätykseksemme se oli matkaoppaamme julkaisun (2003) jälkeen muuttanut muualle, onneksi vain muutaman sadan metrin päähän aseman vastakkaiselle puolelle. Kaupasta löytyi kaipaamamme kardemumma, sekä ehtaa suomalaistyylistä ruisleipää, jonka saimme leipätiskiltä pyytämällä "hapanlimppu kudasai". Vielä norjalaista kermajuustoa kassiin, niin toimittajamme olivat hyvin tyytyväisiä saaliiseensa.

Mahassa kurnivan nälän tyydytimme tällä kertaa erittäin etnisesti marssimalla kulman takaa löytyneeseen Subway-patonkibaariin. Tiskillä tarvitsemamme monikansallinen sanavarasto sisälsi seuraavaa: shiifuudo, tsuna, chili-tomato, mayonees, sesame, cheddar, medium Pepsi Kola, hai, arigatoo. Näillä saimme kouraamme herkulliset patongit, joilla jaksoimmekin matkustaa kotiin asti ennen ruisleipäpaketin avaamista. Kotona luimme myös matkaoppaasta Omote-Sandoon olevan Tokion muotikeskus numero yksi. Tämä selittääkin esimerkiksi näkemämme omakotitalon kokoisen Yves Saint Laurentin logon ja kaikki ne muotiliikkeet pääkadun varrella. Japanin muotimarkkinoiden valtias on muuten Louis Vuitton, joka myy kolmanneksen kaikista tuotteistaan täällä.