Suunnistusta ja eläinkauppa

Eilen kokeilimme itse miltä tuntuu suunnistaa edellisessä jutussa kuvatun "kartan” avulla. Tätähän olisi tietenkin pitänyt odottaa, koska henkilö, jolta saimme kartan, totesi sitä antaessaan: ”Ehkä löydätte helposti perille, tai sitten ette.” Käytettyjen polkupyörien myymälä löytyi parin kilometrin ylimääräisen vesisateisen kävelylenkin jälkeen, suljettuna! Ketutti! No, tiedämmepähän ainakin, mistä kauppa löytyy. Lisäksi matkalla eksyimme oikein mukavaan ja rauhalliseen kaupunkimme kolkkaan, jossa ei muuten ehkä olisi tullut käytyä.

Eilisen päivän dramaattisin tapahtuma oli lemmikkieläinkaupan löytäminen melkein asuntomme vierestä. Se eroaa tavallisesta suomalaisesta eläinkaupasta siinä mielessä, että täältä kaupasta löytyvät myynnissä olevat koiran- ja kissanpennut niiden tavallisten kanien, marsujen, undulaattien, sammakoiden, järkyttävän ällöttävien koppakuoriaisten yms. lisäksi.

Yhdellä kaupan seinistä oli kahdessa kerroksessa päällekkäin ikkunallisia näyttelylaatikoita, joissa jokaisessa oli yksi tai kaksi koiranpentua riippuen pentujen koosta. Siitä jokainen sai valita itselleen mieluisan koiran. Toisella seinällä oli muutamissa näyttelylaatikoissa kissanpentuja. Tästä tietenkin seurasi itkukohtaus ja siirtyminen itkeä tihruttamaan vähän sivummalle hyllyjen väliin. Loppuiltapäivä sujuikin sitten kissaikävän vallassa.

Tänään ei mitään sen kummempaa tapahtunutkaan. Elämä alkaa siis asettua arkisiin uomiinsa.