Elämää

Arki on saapunut Japaniin. Viikonloppuisin ei ole enää välttämätön pakko lähteä tutustumaan uusiin paikkoihin ja nähtävyyksiin. Arkipäivätkin ovat saaneet alleen tietyn rutiinin, joka on ihan mukavaa. Enää ei tunnu siltä, että ei tiedä, mitä tekisi kaikella ajalla.

Viime viikonloppuna ostimme uunin, sellaisen kiertoilma-pizzauuni-mikroaaltouuni-grillivastus-härvelisysteemin. Englanninkielistä manuaalia ei lupauksista huolimatta löytynyt, mutta sehän ei meitä japaninkielentaitajia haitannut. Kanji-, Suomi-Japani-, Englanti-Japani- ja Japani-Englanti-sanakirjojen avustuksella ohjekirjan salaisuudet avautuivat parissa tunnissa. Sämpylöitä ja mustikkapiirakkaa on tullut paistettua. Mustikkapiirakan teko on aavistuksen hankalampaa kuin Suomessa, mutta ei mahdotonta. Pakastettuja pensasmustikoita löytyy törkeän kalliiseen hintaan, eikä makukaan ole kovin kummoinen. Kuivatut mustikat maistuvat melkein mustikoilta, mutta niiden ongelmana on juuri se kuivuus. Yhdistelemällä sopivasti kuivattuja ja pakastettuja mustikoita saa aika hyvän piirakan aikaiseksi.

Janne ilmoitti odottavansa eniten kotitekoista pizzaa nyt kun on uuni. Odottelinkin tässä, milloin Akateeminen Herrasmarttani ottaa ohjat käsiinsä ja ryhtyy pizzan paistoon.

Sunnuntaihesari ei antanut odottaa itseään kahta viikkoa vaikka siihenkin oltiin varautuneita. Viime sunnuntain (13.6.) lehti tipahti tänään postiluukusta yhtä aikaa Leenan lähettämän paketin kanssa. Paketista löytyi Suomen Kuvalehti ja pari Hesarissa ollutta artikkelia, jotka käsittelivät Japania. Hassua oli huomata, että artikkeleissa olevat ”erikoiset, hauskat ja ihmeelliset” jutut tuntuivat ihan tavallisilta. Mitä erikoista siinä muka on, että käytetään vessatohveleita, jotka laitetaan jalkaan vain vessassa käydessä?

Sadekausi on ottanut takapakkia, viikon verran on ollut ihan loistava ilma – aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmintä riittää. En siis valita kurjasta säästä. Nyt sää varmaan muuttuu, sillä tänään on ollut pilvistä ja ilmankosteus on selvästi nousussa.