Hello Kitty!

Perjantaina nukuimme aamulla pitkään. Janne-parka joutui taas lähtemään töihin, kun me jäimme Leenan kanssa kotiin. Kiireettömän aamun jälkeen lähdimme pistäytymään pikaisesti Jannen työpaikalla. Janne esitteli hieman työpaikkaansa, tosin nähtävää ei ollut kovinkaan paljon, lähinnä Jannen työhuone. Leena onnistui kuitenkin ottamaan oheisen valokuvan, josta voimme kaikki nähdä, että fyysikko Simonen on ihan oikeasti töissä.

Jannen työpaikkaan tutustumisen jälkeen lähdimme Leenan kanssa perjantaiselle ikebana-tunnilleni. Oheisessa kuvassa näkyy viikon luomus. Pakko myöntää, mutta kukkien värit olivat aika räväkät. Itse en ehkä olisi valinnut moista väriyhdistelmää, mutta tässäkin mahtaa olla taustalla jotain, jota en vielä ymmärrä.

Tunnin päätyttyä veimme kukat kotiin ja lähdimme Ikebukuroon. Siellä tutustutin Leenan lyhyesti kahteen maailman suurimpaan tavarataloon. Seibusta löysin myös etsimämme juustohöylän, mutta päätin kuitenkin jättää sen ostamatta. 20 euroa on hivenen liikaa yhdestä juustohöylästä!

Jotta Leenan Japanin kokemus ei jäisi vaille yhtä oleellisinta osaa, veimme hänet illalla syömään sushia. En tiedä, oliko sushi maailman parasta, mutta hyvää se ainakin oli! Leena saattoi tosin raakaa kalaa vieroksuvana olla asiasta hieman eri mieltä, mutta ilmeisesti kylmä sake ja olut edesauttoivat kuitenkin meren antimista nauttimista.

Jos sushi on tärkeä elementti Japanissa, niin sitä on myös Hello Kitty. Matkalla Ikebukuron asemalle päätimme käydä tekemässä tarkempaa tuttavuutta näihin pinkkeihin, pörröisiin tai muuten vain ällöttävän ylisöpöihin tuotteisiin käsilaukuista kodinkoneisiin. Mukaamme tarttui yksi pyyhe ja pehmolelu, ja meillä oli muuten tosi hauskaa!