Nikko

Sunnuntaiaamu valkeni aivan liian aikaisin. Herätyskello pärähti soimaan jo puoli seitsemän aikaan, koska juna Nikkoon lähti heti yhdeksän jälkeen Asakusan asemalta.

Nikko on Tokiosta noin 100 kilometriä pohjoiseen ja junamatka sinne kestää kaksi tuntia (tämä siis hitaalla mutta edullisella paikallisjunalla). Kaupunki sijaitsee aivan Kanton tasangon reunalla vuortenrinteiden juurella. Sen nimi tarkoittaa auringonvaloa, ja kaupunki on ollut hallitsijoiden suosiossa temppeleidensä, mahtavien seetripuiden ja luonnonkauneutensa takia.

Molemmat Nikkossa viettämämme päivät olivat sateisia, mutta jostain syystä se ei tällä kertaa haitannut. Sää oli lämmin ja sateen ropina tuntui kivalta, samoin hiljaisuus ja ilman raikkaus. Miten hiljaiselta ja rauhalliselta Nikko vaikutti Tokion jälkeen! Samoin uskomattoman jyrkästi nousevat tuuhean puuston peittämät vuorenrinteet ja niiden päällä hiljaa eteenpäin lipuvat pilvenriekaleet tekivät vaikutuksen. Oheinen kuva on freelance-kuvaaja Westmanin ottama.

Olimme varanneet majoituksen pienestä Turtle Inn –nimisestä paikasta. Se oli varsin vaatimaton ulkoisilta puitteiltaan, mutta hinta-laatusuhteeltaan ehdottomasti hyvä. Huoneissa viimeisen päälle puhtaat vuodevaatteet, hammasharjat ja –tahnat, kaksi pyyhettä per henkilö, kylpytakki ja sisätohvelit. Alakerrassa sijaitsevat kylpyhuoneet olivat isoja ja houkuttelevan näköisiä isoine kylpyammeineen.

Ensimmäinen päivä sujui aika tavalla rattoisasti. Kävimme ensin syömässä ravintolassa, jonka seinille kaikki asiakkaat näyttivät jättäneet itsestään jonkin muiston. Niinpä mekin syötyämme valtavat lounaat jätimme sinne käyntikorttimme (minulla sattui olemaan vielä viimeinen KBF:n käyntikorttini kukkarossa).

Tämän jälkeen vuorossa oli hieman temppeleihin tutustumista. Tyyliltään Nikkon temppelit olivat runsaampia ja rehevämpiä kuin Kiotossa näkemämme. Itselleni tuli vähän sellainen tunne, että olisimme siirtyneet Intiaan. Osa temppeleistä oli niin ylenpalttisen koristeluja, että niille ei voinut muuta kuin nauraa. Yksi Nikkon kuuluisimmista nähtävyyksistä on puukaiverrus kolmesta viisaasta apinasta, joista ensimmäinen ei kuule pahaa, toinen ei puhu pahaa ja kolmas ei näe pahaa.

Temppelikierroksen jälkeen päätimme lähteä rentoutumaan ja puhdistautumaan paikalliseen onseniin eli kuumiin lähteisiin. Paikalle on rakennettu kylpylä, jossa on erilaisia kuumia kylpyjä ja sauna. Sauna oli melkein samanlainen kuin Suomessa, vain kiuas puuttui, mutta tuntuipa hyvältä päästä saunaan ensimmäistä kertaa lähes kahteen kuukauteen! Muutenkin parin tunnin kelluminen ja itsensä lilluttelu kuumissa kylvyissä teki hyvää. Ensimmäistä kertaa tuli todella puhdas olo.

Japanilaisten tavoista on vielä sen verran kerrottava, että ainakin kaikki naiset käyttivät mielettömän paljon aikaa puhdistautumiseen. Pelkkä suihku ja hiustenpesu eivät riittäneet vaan kaikilla oli mukanaan pieni pesupyyhe, jolla sitten hinkattiin, hangattiin ja jynssättiin kaikki paikat niin perusteellisen puhtaaksi, että ihan kävi ihmetyttämään. Aikaa tähän käytettiin todella paljon, joten suihkuun pääsemistä joutui odottelemaan välillä kohtuullisen pitkään.

Illan päätimme yhdessä nautittuun retki-illalliseen Leenan tatamihuoneessa.

Toinenkin päivä Nikkossa alkoi pilvisenä ja sateisena. Edelleenkään sade ei menoa haitannut - itse asiassa oli oikeastaan aika kivaa, että satoi. Sade kuitenkin lakkasi kokonaan puolenpäivän aikaan ja välillä jopa aurinkokin pilkahteli pilvien lomasta.

Jatkoimme edellisenä päivänä kesken jäänyttä temppelikierrosta ja näimme taas kasan hienoja temppeleitä ja rukoushuoneita. Maanantaina Nikkossa alkoi myös kaksipäiväinen festivaali, jonka ensimmäisenä päivänä oli vuorossa jousiammuntaa hevosten selästä käsin. Hevoset olivat hyvännäköisiä ja ratsastajat taitavia. Oli aika jännittävää ajatella, että samalla paikalla olivat satoja vuosia sitten oikeat samurait ratsastaneet ja harjoitelleet ampumista.

Hauskinta ratsastus- ja ampumanäytöksessä oli paikalle ilmestynyt erittäin veikeän värinen kissa, joka seurasi tapahtumia aitiopaikalta, temppelin aidan päältä. Kissa sai varmasti osakseen lähes yhtä paljon huomiota kuin ratsastajat hevosineen, ja näytti omalla tavallaan nauttivan siitä.

Ratsastusnäytöksen loputtua lähdimme tyytyväisinä kävelemään kohti Nikkon asemaa ja siellä odottavaa Tokioon menevää junaa.