Urheilua, lyhennys ja isänmaallisuutta
Lopultakin, joogaa, kuntosalitreeniä ja uintia. Kaksi kuukautta kesti ennen kuin sain aikaiseksi mitään liikuntaan verrattavaa. Tai alkuunhan tuli käveltyä aika paljon, mutta polkupyörien oston jälkeen sekin on jäänyt tosi vähälle.
Liityin siis Wako-shin uusimman ja hienoimman kuntoklubin jäseneksi. Jäsenyys ei loppujen lopuksi ollutkaan ollenkaan niin kallista kuin olin kuvitellut, varsinkin kun ottaa huomioon mitä rahalla saa. Kuntosali, jossa on uusinta uutta olevat laitteet, uima-allasosasto kävely- ja porealtaineen, hierovilla löhötuoleilla varustettu rentoutushuone, höyry- ja kuivasauna (kuten paikalliset tapaavat sanoa), kolme erikokoista studiota aerobicia, aromarentoutusta, joogaa, tai-chita tms. varten, ja kaikki käytössäsi rajoittamattomasti ilman lisämaksuja.
Zavas Sport Club (Zabasu Supootsu Kurabu) on avattu kaksi kuukautta sitten ja sillä on jo nyt yli 3000 jäsentä. Toistaiseksi olen ollut hieman hämmästynyt jäsenten määrästä, sillä päivisin paikka näyttää lähes puolityhjältä. Ilmeisesti kaikki tulevat paikalle vasta iltaisin.
Viimeisen parin viikon aikana olen huomannut ajattelevani kaikkia Suomeen jääneitä ihmisiä tosi paljon. Ei niin, että olisi ollut varsinaisesti ikävä mutta jotenkin kaikki ovat vaan pyörineet paljon mielessä. Tai ehkä mulla sitten on ollut ihan oikeasti koti-ikävä. Olin vain aina ajatellut sen tuntuvan erilaiselta. Siis itkuntuherrusta, itsesäälissä kieriskelyä ja valokuvien katselua, ei niin, että meillä paljon kuvia olisi edes mukana, mutta kuitenkin.
Toimittaja Simonen raportoi edellisen viikon osalta seuraavaa.
Viime torstaina, karvojeni kasvettua yli lain salliman mitan, kävin ensimmäistä kertaa parturissa Japanissa. Pyysin laboratoriomme sihteeriämme soittamaan kampuksen parturiin ja varaamaan minulle ajan, koska kielitaitoni ei vielä aivan sellaiseen riitä. No, torstai-aamuna sitten raahauduin unisena paikalle kello yhdeksältä. Ennakkotietojen mukaan odotettavissa oli hiusten pesu ja leikkaus sekä jonkinlainen hieronta, ja tämä pitikin paikkansa.
Elekielellä ja avainsanaa "katto" (vrt. engl. "cut") käyttämällä sain menestyksekkäästi kommunikoitua parturitädille haluamani leikkauksen asteen. Sain ensin kevyttä päähierontaa, ja sitten itse leikkauksen. Aina välillä parturi keskeytti leikkauksen ja kysyi, joko pituus olisi sopiva, ja jatkoi sitten taas vähän aikaa. Näin menetellen olivat hiukseni lopulta minua tyydyttävässä mitassa, joten seuraavaksi sain pesun, ja samalla lisää mukavaa päänahan hierontaa. Kuivauksen jälkeen luulin jo saaneeni riittävästi palvelua, mutta eikös mitä, ohjelmassa oli vielä erinomaisen rentouttava niska-hartiahieronta. Kaikkiaan koko homma kesti melkein tunnin, vaikka meikäläisen muutaman karvan katkaisuun ei kovin pitkään menekään.
Maksettuani kaikesta tästä oikein kohtuulliset 1700 jeniä (euroina 13) pyöräilin pitkin pientareita töihin nuokkumaan tietokoneen ääreen rentona kuin kypsä nuudeli. Pöydällä odotti lappu, jonka mukaan parturi oli soittanut minulle tasan kello yhdeksän. Olin ilmeisesti ollut minuutin myöhässä, ja japanilaisen palveluetiketin mukaan asiakasta kuuluu kai sitten muistuttaa parturin jo odottavan häntä sakset teroitettuna.
Perjantaina kävin kolmatta kertaa ottamassa kiinalaista oppia pöytätenniksen saralla. Viime kerran jälkeen päädyin ostamaan oman mailan, koska talon tarjoamat kapulat ovat kaikki jollain tavalla hajalla. Ts. jos en taidolla pärjää, niin sitten ylivertaisilla varusteillani. No, nyt pärjään sentään kohtuullisesti jo huonoimmille kiinalaisille, siis niille, joiden jokainen lyönti ei ole kiero kuin savolainen korkkiruuvi. Enpä olisi myöskään koskaan uskonut saavani pingiksessä oppia viisikymppiseltä naiselta, mutta Kiinassa näköjään kaikki ikään katsomatta ovat tässä pelissä vähintäänkin hyvällä amatööritasolla.
Ainoa huono puoli lajivalinnassani on hallista puuttuva ilmastointi - lähemmäs 30 asteen helteessä pitää nestettä juoda litrakaupalla pelin aikana.
Isänmaamme ei ole vielä täysin kaikonnut mielestämme, kävimme nimittäin lauantaina äänestämässä eurovaaleissa. Suomen suurlähetystöön on meiltä melkein tunnin matka kahdella junanvaihdolla ja vartin kävelyllä Hiro-on asemalta perille. Karttakirjamme avulla löysimme lähetystön vaivatta, ja suoritettuamme kansalaisvelvollisuutemme junailimme itsemme takaisin kotiin. Matkalla emme löytäneet etsimäämme American Pharmacyä (se oli muuttanut), sen sijaan löysimme Hibiyasta kansainvälisten ruokatarvikkeiden kaupan ja herkullisia täytettyjä croissanteja.
Liityin siis Wako-shin uusimman ja hienoimman kuntoklubin jäseneksi. Jäsenyys ei loppujen lopuksi ollutkaan ollenkaan niin kallista kuin olin kuvitellut, varsinkin kun ottaa huomioon mitä rahalla saa. Kuntosali, jossa on uusinta uutta olevat laitteet, uima-allasosasto kävely- ja porealtaineen, hierovilla löhötuoleilla varustettu rentoutushuone, höyry- ja kuivasauna (kuten paikalliset tapaavat sanoa), kolme erikokoista studiota aerobicia, aromarentoutusta, joogaa, tai-chita tms. varten, ja kaikki käytössäsi rajoittamattomasti ilman lisämaksuja.
Zavas Sport Club (Zabasu Supootsu Kurabu) on avattu kaksi kuukautta sitten ja sillä on jo nyt yli 3000 jäsentä. Toistaiseksi olen ollut hieman hämmästynyt jäsenten määrästä, sillä päivisin paikka näyttää lähes puolityhjältä. Ilmeisesti kaikki tulevat paikalle vasta iltaisin.
Viimeisen parin viikon aikana olen huomannut ajattelevani kaikkia Suomeen jääneitä ihmisiä tosi paljon. Ei niin, että olisi ollut varsinaisesti ikävä mutta jotenkin kaikki ovat vaan pyörineet paljon mielessä. Tai ehkä mulla sitten on ollut ihan oikeasti koti-ikävä. Olin vain aina ajatellut sen tuntuvan erilaiselta. Siis itkuntuherrusta, itsesäälissä kieriskelyä ja valokuvien katselua, ei niin, että meillä paljon kuvia olisi edes mukana, mutta kuitenkin.
Toimittaja Simonen raportoi edellisen viikon osalta seuraavaa.
Viime torstaina, karvojeni kasvettua yli lain salliman mitan, kävin ensimmäistä kertaa parturissa Japanissa. Pyysin laboratoriomme sihteeriämme soittamaan kampuksen parturiin ja varaamaan minulle ajan, koska kielitaitoni ei vielä aivan sellaiseen riitä. No, torstai-aamuna sitten raahauduin unisena paikalle kello yhdeksältä. Ennakkotietojen mukaan odotettavissa oli hiusten pesu ja leikkaus sekä jonkinlainen hieronta, ja tämä pitikin paikkansa.
Elekielellä ja avainsanaa "katto" (vrt. engl. "cut") käyttämällä sain menestyksekkäästi kommunikoitua parturitädille haluamani leikkauksen asteen. Sain ensin kevyttä päähierontaa, ja sitten itse leikkauksen. Aina välillä parturi keskeytti leikkauksen ja kysyi, joko pituus olisi sopiva, ja jatkoi sitten taas vähän aikaa. Näin menetellen olivat hiukseni lopulta minua tyydyttävässä mitassa, joten seuraavaksi sain pesun, ja samalla lisää mukavaa päänahan hierontaa. Kuivauksen jälkeen luulin jo saaneeni riittävästi palvelua, mutta eikös mitä, ohjelmassa oli vielä erinomaisen rentouttava niska-hartiahieronta. Kaikkiaan koko homma kesti melkein tunnin, vaikka meikäläisen muutaman karvan katkaisuun ei kovin pitkään menekään.
Maksettuani kaikesta tästä oikein kohtuulliset 1700 jeniä (euroina 13) pyöräilin pitkin pientareita töihin nuokkumaan tietokoneen ääreen rentona kuin kypsä nuudeli. Pöydällä odotti lappu, jonka mukaan parturi oli soittanut minulle tasan kello yhdeksän. Olin ilmeisesti ollut minuutin myöhässä, ja japanilaisen palveluetiketin mukaan asiakasta kuuluu kai sitten muistuttaa parturin jo odottavan häntä sakset teroitettuna.
Perjantaina kävin kolmatta kertaa ottamassa kiinalaista oppia pöytätenniksen saralla. Viime kerran jälkeen päädyin ostamaan oman mailan, koska talon tarjoamat kapulat ovat kaikki jollain tavalla hajalla. Ts. jos en taidolla pärjää, niin sitten ylivertaisilla varusteillani. No, nyt pärjään sentään kohtuullisesti jo huonoimmille kiinalaisille, siis niille, joiden jokainen lyönti ei ole kiero kuin savolainen korkkiruuvi. Enpä olisi myöskään koskaan uskonut saavani pingiksessä oppia viisikymppiseltä naiselta, mutta Kiinassa näköjään kaikki ikään katsomatta ovat tässä pelissä vähintäänkin hyvällä amatööritasolla.
Ainoa huono puoli lajivalinnassani on hallista puuttuva ilmastointi - lähemmäs 30 asteen helteessä pitää nestettä juoda litrakaupalla pelin aikana.
Isänmaamme ei ole vielä täysin kaikonnut mielestämme, kävimme nimittäin lauantaina äänestämässä eurovaaleissa. Suomen suurlähetystöön on meiltä melkein tunnin matka kahdella junanvaihdolla ja vartin kävelyllä Hiro-on asemalta perille. Karttakirjamme avulla löysimme lähetystön vaivatta, ja suoritettuamme kansalaisvelvollisuutemme junailimme itsemme takaisin kotiin. Matkalla emme löytäneet etsimäämme American Pharmacyä (se oli muuttanut), sen sijaan löysimme Hibiyasta kansainvälisten ruokatarvikkeiden kaupan ja herkullisia täytettyjä croissanteja.
kirjoittaja: Minna, 11:37 ip.
0 Kommentteja
Lähetä kommentti
<< Home