Visiitti tulevaisuuteen
Koska Leena halusi nähdä modernia Tokiota ja käydä meren rannalla, päätimme yhdistää nämä kaksi elementtiä. Odaiba on 80-luvun hulluina vuosina meren rannalle täyttömaalle rakennettu, taatusti moderni kaupunginosa. Ainoa huono puoli Odaibaan menossa on se, että matka meiltä sinne kestää reilut puolitoista tuntia.
Odaiba oli aika mielenkiintoinen kokemus. Maailman suurin maailmanpyörä, autonäyttelyt, ostoskeskukset, juna vailla kuljettajaa, rakennukset kuin tieteiselokuvasta, Vapaudenpatsas, Hanedan lentokentälle aivan vierestä laskeutuvat koneet – outoa ja kiehtovaa, mutta jotenkin hyvin kliinistä ja epätodellista. Mielenkiintoisen poikkeuksen kaikkeen moderniin ja tarkasti suunniteltuun teki villikukkapuisto keskellä aluetta. Alla kaksi freelance-kuvaaja Leena Westmanin ottama kuva Odaiban maisemista.
Päätimme iltapäivän Odaibassa rannalla nautittuun piknikkiin. Yllättävää oli huomata, miten vaikea oli löytää ruokakauppaa, josta ostaa eväät. Ravintoloita olisi ollut joka lähtöön, mutta tavallinen ruokakauppa olikin sitten kiven ja kannon alla. Onneksi lopulta yksi löytyi ja samalla myös eväät. Vapaudenpatsaan juurella nautittu piknik oli oivallinen siitäkin huolimatta, että kutsumattomia vieraita eli muurahaisia alkoi parveilla ympärillämme hieman liikaa.
Paluumatkalla kotiin teimme pienen ylimääräisen lenkin Asakusaan, josta kävimme ostamassa valmiiksi seuraavan päivän junaliput Nikkon retkeä varten. Samalla näimme myös niin kutsutun ”kultaisen kakan” olutyhtiö-Asahin rakennuksen katolla.
Odaiba oli aika mielenkiintoinen kokemus. Maailman suurin maailmanpyörä, autonäyttelyt, ostoskeskukset, juna vailla kuljettajaa, rakennukset kuin tieteiselokuvasta, Vapaudenpatsas, Hanedan lentokentälle aivan vierestä laskeutuvat koneet – outoa ja kiehtovaa, mutta jotenkin hyvin kliinistä ja epätodellista. Mielenkiintoisen poikkeuksen kaikkeen moderniin ja tarkasti suunniteltuun teki villikukkapuisto keskellä aluetta. Alla kaksi freelance-kuvaaja Leena Westmanin ottama kuva Odaiban maisemista.
Päätimme iltapäivän Odaibassa rannalla nautittuun piknikkiin. Yllättävää oli huomata, miten vaikea oli löytää ruokakauppaa, josta ostaa eväät. Ravintoloita olisi ollut joka lähtöön, mutta tavallinen ruokakauppa olikin sitten kiven ja kannon alla. Onneksi lopulta yksi löytyi ja samalla myös eväät. Vapaudenpatsaan juurella nautittu piknik oli oivallinen siitäkin huolimatta, että kutsumattomia vieraita eli muurahaisia alkoi parveilla ympärillämme hieman liikaa.
Paluumatkalla kotiin teimme pienen ylimääräisen lenkin Asakusaan, josta kävimme ostamassa valmiiksi seuraavan päivän junaliput Nikkon retkeä varten. Samalla näimme myös niin kutsutun ”kultaisen kakan” olutyhtiö-Asahin rakennuksen katolla.
0 Kommentteja
Lähetä kommentti
<< Home