Olutfestivaalit ja uusia tuttavuuksia
Elämä menee hirmuista vauhtia eteenpäin. Olin juuri päättänyt, että tuollaisia yli tai melkein viikon mittaisia kirjoitustaukoja ei tule. Niinpä niin…
Ilmeisesti ikebana-tunneilla käyminen ei ole mennyt ihan hukkaan: olen noussut alkeistason asettelijasta perustason asettelijaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että minulle tilataan ”perustason” kukat (mitä ne sitten lienevätkään) ja saan ihan itse valita, millaiseen maljakkoon asetelmani teen. Pitäisikö riemuita??
Lauantaina käytiin tutustumassa Japan Beer Festivaliin ja maistelemassa hana- ja pullo-oluita. Hauskaa oli, vaikka meininki oli aika erilaista kuin Suomessa. Ebisu Garden Hall oli ahdettu täyteen maistatuspisteitä ja hotdog-piste oli aseteltu äärimmäisen järkevästi keskelle tärkeintä kulkureittiä. Paikka kuhisi amerikkalaisia ja australialaisia, olipa paikalle saapunut muutama japanilainenkin. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun näin punaiseksi muuttuneita japanilaisia! Eikä ihme, sillä saihan pääsymaksun hinnalla maistella oluita niin paljon kuin mieli teki. Osa paikallisista panimotuotteista maistui erehdyttävästi kuhmoislaiselle sahdille, mutta suosikkejamme olivat silti esim. nikkolainen lager ja brittiläinen Old Engine Oil.
Sunnuntaina kävimme Suomi-Kain tapaamisessa. Päivä oli ihan järkyttävän lämmin ja hiki tuli samalla, kun astui ulos ovesta. Kesähattu ja vesipullo eivät paljon auttaneet. Tapaamiset järjestetään Suomi-kirkolla, joka aiheutti meissä jo etukäteen pientä epäilyksen poikasta. Epäilyjä ei pienentänyt se, että kun lopulta löysimme perille, kuului alhaalta selvää hengellisviritteistä laulua. Mutta kun sinne asti olimme vaivautuneet, niin päätimme kuitenkin mennä katsastamaan tilanteen. Paikalla oli muutama ihminen, laulu kuului kirkkosalista, jossa joku treenasi.
Lievä vetäisenkö-herneet-nenään -tunne tuli, kun kokouksen alkuun ilmoitettiin, että ”meillä on näin alkuun tapana pitää pieni hartaustilaisuus.” Kirkkoon kuulumattomina ja suhteellisen vakaina ateisteina tuli meille sellainen tunne, että nyt taidamme olla ihan väärässä paikassa. Homma kuitenkin hoidettiin kunnialla läpi, eikä alkuhartauden jälkeen jeesustelusta ollut tietoakaan. Tapaamisissa voi siis käydä, kunhan vain älyää tulla paikalle riittävän myöhäisessä vaiheessa.
Sunnuntain parasta antia oli tutustuminen Katariinaan ja Teroon, jotka ovat olleet Japanissa tammikuusta lähtien. Päädyimme lopulta yhdessä Shinjukuun syömään erääseen izakayaan ja ilta kuluikin oikein rattoisasti. Wako-shissa olimme vasta kymmenen jälkeen illalla, ja koska sää oli niin lämmin ja taivaalla tuikkivat tähdet, päätimme vielä jäädä kuuntelemaan paikallista muusikkoa, joka soitteli kitaralla omia sävellyksiään aivan aseman edessä.
Tänään ohjelmaan on kuulunut uimista, päiväkirjan kirjoittelua, ja kauden kuudennen taifuunin edesottamusten seuraamista telkkarista. Illalla katsotaan varmaan aiemmin vuokraamamme Kiru Biru (Kill Bill Vol.1). Nyt on nälkä - onneksi Jannen kanssa on sovittu treffit kahvilan eteen vajaan parinkymmenen minuutin päästä. Ulkona tosin tulee vettä ja tuulee niin, että pyörät kaatuilevat.
… Ja syömässä on käyty, ja samalla tuli otettua päivän toinen suihku, onneksi sentään lämmin sellainen! Kauden kuudes taifuuni lähestyy hyvää vauhtia Tokiota. Sateenvarjosta ei ollut mitään apua, se kääntyi ainakin neljä kertaa nurinpäin. Matkalla kotiin ei voinut tehdä muuta kuin jäädä seisomaan keskelle katua, kun tuuli oli niin voimakas ettei eteenpäin päässyt, ja nauraa niin, että napa hytkyi. Todellisuudessa taifuunit eivät ole noin hauskoja, useita ihmisiä on jo tämänkin johdosta kuollut ja julkinen liikenne on ollut ihan sekaisin osassa maata.
Kulttuuritoimittaja Simonen raportoi seuraavaa.
Päätin lopultakin perehtyä syvemmin japanilaiseen sarjakuvaan eli mangaan. Tommin asiantuntevan opastuksen jälkeen päädyin aloittamaan matkani mangan maailmaan ostamalla alan klassikon, Masamune Shirowin Ghost in the Shellin. Opus on kaksikielinen niin, että marginaaliin on siirretty alkuperäinen japaninkielinen tekstitys ja puhekuplissa on englantia. Tässä versiossa on myös mukana pari länsimaisesta laitoksesta sensuroitua lapsilta kiellettyä sivua.
Alkuun hämmennystä länsimaisessa lukijassa herättää sivujen käänteinen järjestys - manga luetaan lopusta alkuun. Siihen kuitenkin tottuu suhteellisen pian, ja sitten voikin aloittaa juonen ihmettelyn. Ghost in the Shell on tehokas sekoitus scifi-toimintaa, agenttijännitystä ja poliittista juonittelua. Shirow-san myös käyttää marginaalit tehokkaasti hyväkseen selittääkseen juonen ja kuvituksen yksityiskohtia, kuten onko kyborgeilla sielu (ghost) tai miten Japanin hallitus oikeastaan laatiikaan vuotuisen budjettiesityksensä. Mitään kevyttä iltalukemista tämä siis ei ole! Sen verran harmistunut olin kuitenkin kirjan loppumisesta jo 350 sivun jälkeen, että saattaa hyvinkin joutua jatkamaan mangailua vaikkapa saman kirjailijan Appleseed-sarjan tiimoilta.
Ulkona muuten riehuu edelleen myrskytuuli, mutta huomiseksi säätiedotus lupaa jo parempaa: aurinkoista, päivän alin lämpötila +25 ja ylin... +36! Löylyvä lissee, eihän tämä tunnu missään...
Ilmeisesti ikebana-tunneilla käyminen ei ole mennyt ihan hukkaan: olen noussut alkeistason asettelijasta perustason asettelijaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että minulle tilataan ”perustason” kukat (mitä ne sitten lienevätkään) ja saan ihan itse valita, millaiseen maljakkoon asetelmani teen. Pitäisikö riemuita??
Lauantaina käytiin tutustumassa Japan Beer Festivaliin ja maistelemassa hana- ja pullo-oluita. Hauskaa oli, vaikka meininki oli aika erilaista kuin Suomessa. Ebisu Garden Hall oli ahdettu täyteen maistatuspisteitä ja hotdog-piste oli aseteltu äärimmäisen järkevästi keskelle tärkeintä kulkureittiä. Paikka kuhisi amerikkalaisia ja australialaisia, olipa paikalle saapunut muutama japanilainenkin. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun näin punaiseksi muuttuneita japanilaisia! Eikä ihme, sillä saihan pääsymaksun hinnalla maistella oluita niin paljon kuin mieli teki. Osa paikallisista panimotuotteista maistui erehdyttävästi kuhmoislaiselle sahdille, mutta suosikkejamme olivat silti esim. nikkolainen lager ja brittiläinen Old Engine Oil.
Sunnuntaina kävimme Suomi-Kain tapaamisessa. Päivä oli ihan järkyttävän lämmin ja hiki tuli samalla, kun astui ulos ovesta. Kesähattu ja vesipullo eivät paljon auttaneet. Tapaamiset järjestetään Suomi-kirkolla, joka aiheutti meissä jo etukäteen pientä epäilyksen poikasta. Epäilyjä ei pienentänyt se, että kun lopulta löysimme perille, kuului alhaalta selvää hengellisviritteistä laulua. Mutta kun sinne asti olimme vaivautuneet, niin päätimme kuitenkin mennä katsastamaan tilanteen. Paikalla oli muutama ihminen, laulu kuului kirkkosalista, jossa joku treenasi.
Lievä vetäisenkö-herneet-nenään -tunne tuli, kun kokouksen alkuun ilmoitettiin, että ”meillä on näin alkuun tapana pitää pieni hartaustilaisuus.” Kirkkoon kuulumattomina ja suhteellisen vakaina ateisteina tuli meille sellainen tunne, että nyt taidamme olla ihan väärässä paikassa. Homma kuitenkin hoidettiin kunnialla läpi, eikä alkuhartauden jälkeen jeesustelusta ollut tietoakaan. Tapaamisissa voi siis käydä, kunhan vain älyää tulla paikalle riittävän myöhäisessä vaiheessa.
Sunnuntain parasta antia oli tutustuminen Katariinaan ja Teroon, jotka ovat olleet Japanissa tammikuusta lähtien. Päädyimme lopulta yhdessä Shinjukuun syömään erääseen izakayaan ja ilta kuluikin oikein rattoisasti. Wako-shissa olimme vasta kymmenen jälkeen illalla, ja koska sää oli niin lämmin ja taivaalla tuikkivat tähdet, päätimme vielä jäädä kuuntelemaan paikallista muusikkoa, joka soitteli kitaralla omia sävellyksiään aivan aseman edessä.
Tänään ohjelmaan on kuulunut uimista, päiväkirjan kirjoittelua, ja kauden kuudennen taifuunin edesottamusten seuraamista telkkarista. Illalla katsotaan varmaan aiemmin vuokraamamme Kiru Biru (Kill Bill Vol.1). Nyt on nälkä - onneksi Jannen kanssa on sovittu treffit kahvilan eteen vajaan parinkymmenen minuutin päästä. Ulkona tosin tulee vettä ja tuulee niin, että pyörät kaatuilevat.
… Ja syömässä on käyty, ja samalla tuli otettua päivän toinen suihku, onneksi sentään lämmin sellainen! Kauden kuudes taifuuni lähestyy hyvää vauhtia Tokiota. Sateenvarjosta ei ollut mitään apua, se kääntyi ainakin neljä kertaa nurinpäin. Matkalla kotiin ei voinut tehdä muuta kuin jäädä seisomaan keskelle katua, kun tuuli oli niin voimakas ettei eteenpäin päässyt, ja nauraa niin, että napa hytkyi. Todellisuudessa taifuunit eivät ole noin hauskoja, useita ihmisiä on jo tämänkin johdosta kuollut ja julkinen liikenne on ollut ihan sekaisin osassa maata.
Kulttuuritoimittaja Simonen raportoi seuraavaa.
Päätin lopultakin perehtyä syvemmin japanilaiseen sarjakuvaan eli mangaan. Tommin asiantuntevan opastuksen jälkeen päädyin aloittamaan matkani mangan maailmaan ostamalla alan klassikon, Masamune Shirowin Ghost in the Shellin. Opus on kaksikielinen niin, että marginaaliin on siirretty alkuperäinen japaninkielinen tekstitys ja puhekuplissa on englantia. Tässä versiossa on myös mukana pari länsimaisesta laitoksesta sensuroitua lapsilta kiellettyä sivua.
Alkuun hämmennystä länsimaisessa lukijassa herättää sivujen käänteinen järjestys - manga luetaan lopusta alkuun. Siihen kuitenkin tottuu suhteellisen pian, ja sitten voikin aloittaa juonen ihmettelyn. Ghost in the Shell on tehokas sekoitus scifi-toimintaa, agenttijännitystä ja poliittista juonittelua. Shirow-san myös käyttää marginaalit tehokkaasti hyväkseen selittääkseen juonen ja kuvituksen yksityiskohtia, kuten onko kyborgeilla sielu (ghost) tai miten Japanin hallitus oikeastaan laatiikaan vuotuisen budjettiesityksensä. Mitään kevyttä iltalukemista tämä siis ei ole! Sen verran harmistunut olin kuitenkin kirjan loppumisesta jo 350 sivun jälkeen, että saattaa hyvinkin joutua jatkamaan mangailua vaikkapa saman kirjailijan Appleseed-sarjan tiimoilta.
Ulkona muuten riehuu edelleen myrskytuuli, mutta huomiseksi säätiedotus lupaa jo parempaa: aurinkoista, päivän alin lämpötila +25 ja ylin... +36! Löylyvä lissee, eihän tämä tunnu missään...
kirjoittaja: Minna, 11:30 ip.
0 Kommentteja
Lähetä kommentti
<< Home