Leena saapuu

Tiistaina saapui Leena viikon mittaiselle vierailulleen. Aamulla vielä soiteltiin puolin ja toisin ja varmisteltiin, että Leenan kone pääsee lähtemään ajallaan Ulan Baatarista.

Kone saapuikin ajallaan Naritan kentälle, mutta kenttämuodollisuudet veivät sen verran aikaa, että järkevin Narita Expressin (juna) vuoro oli juuri ehtinyt lähteä. Leena tuli siis Keisei Skylinerilla Nipporin asemalle, jonne minä menin vastaan. Yhdessä sitten matkattiin Yamanotella (kehälinjalla kulkeva juna) Ikebukuron asemalle ja sieltä Tobu Tojolla Wako-shin asemalle ja sitten taksilla kotiin.

Sen jälkeen koitti melkeinpä päivän paras hetki eli tuliaiset: ruisleipää, kaurahiutaleita, salmiakkia, Fazerin suklaata, lakritseja ja Oltermanni-juustoa. Voi sitä riemua! Ette voi kuvitella, miten hyvältä ruisleipä Oltermannin kanssa maistuu!!

Jannen tultua töistä kotiin lähdimme syömään kampuksen ravintolaan, jossa Leena-parka onnistui valitsemaan itselleen huonointa ruokaa, mitä olen siinä ravintolassa koskaan nähnyt tarjottavan. Onneksi sentään miso-keitto, salaatti ja riisi olivat hyviä.

Illallisen jälkeen kävimme vielä tekemässä lyhyehkön kävelyretken kampusalueen ympäri.

Seuraavana päivänä Janne lähti normaaliin tapaansa töihin aamusta, tosin tällä kertaa huomattavasti normaalia aikaisemmin, koska hänellä oli kuulemma jokin esitelmä. Leenan kanssa päätimme lähteä Uenoon ja käydä samalla Tokyo National Museumissa. Uenossa Leena innostuikin shoppailemaan oikein kunnolla ja löysi ensimmäisenä päivänä jo melkein kaikki tuliaiset.

Tokyo National Museum oli pettymys. Buddhapatsaat ovat sinällään ihan mielenkiintoisia, mutta lähemmäs 50 patsaan katselu ja samaa aihetta toistavien maalausten katselu ei kokemusta muuksi muuttanut. Onneksi olimme molemmat asiasta samaa mieltä. Parasta museokokemuksessa oli se, että emme maksaneet mitään sisäänpääsystä, sillä mennessämme ostamaan lippuja kaksi japanilaista naista tuli tarjoamaan meille ilmaisia lippuja museoon. Lisäksi museon kauppa osoittautui mielenkiintoiseksi paikaksi. Sieltäkin Leenan mukaan tarttui yhtä sun toista.

Illalla veimme Leenan syömään Wako-shissa sijaitsevaan izakaya–ravintolaan, jossa sitten herkuttelimme hieman paremmilla sapuskoilla kuin edellisenä iltana. Täälläkin tosin onnistuimme tilaamaan sen verran pahanmakuisia yakisakanoita (vartaassa kypsennettyjä kokonaisia, perkaamattomia kaloja), että syömättähän ne jäivät.