Karaoke

Perjantai-päivä sujui työn merkeissä normaaliin tapaan, kunnes tehdessäni lähtöä kotiin kolleegani ilmoittivat lähtevänsä viettämään iltaa izakayaan. Mikäs olisikaan sen mukavampi tapa juhlistaa viikonlopun alkua. Soitin siis Minnan mukaan, ja koska hän ei ollut syönyt edes lounasta, hyväksyi hän kutsun ilomielin. Päädyimme Wako-shin aseman vieressä olevaan tuttuun Watami-ravintolaan, josta saimme kymmenen hengen seurueemmelle oman liukuovilla eristetyn huoneen. Nimi Watami muuten tarkoittaa alkuperäisiä japanilaisia ihmisiä.

Ilta sujui niin kuin izakayassa aina, söimme erinäisiä enemmän tai vähämmän erikoisia ruokia, kuten raakaa merisiiliä (outoa muttei pahaa) ja nautimme kyytipojaksi paikallisia alkoholituotteita. Ennen pitkää oli tunnelma vapautunut ja liukuovien takaa löydetty toinen RIKENiläinen seurue. Myös karaokelaitteita testattiin, mutta syystä tai toisesta niiden käyttö ei juuri silloin onneksi ollut sopivaa.

Ikävä kyllä toinen seurue oli varannut huoneemme kymmenestä eteenpäin, joten meidän oli poistuttava ulos trooppiseen iltaan. Jatkopaikaksi valittiin, kuinkas muuten, oikea karaoke. Sana karaoke muuten tarkoittaa "tyhjä orkesteri", ja se keksittiin japanissa viime vuosikymmenellä. Saimme jälleen itsellemme oman huoneen, tällä kertaa paremmilla äänieristyksillä. Ilman sen kummempaa miettimistä tutkimusryhmäni johtaja Okamoto-san vetäisi ilmoille japanilaisen balladin, ja muut jatkoivat omilla lempibiiseillään. Porukan laulutaito vaihteli kohtuullisesta vähemmän kohtuulliseen, mutta siitä huolimatta huomasimme pian niin meillä kuin kaikilla muillakin olevan hauskaa. Ei siis muuta kuin puhelinluettelon paksuinen biisilista esiin ja oikeaa kappaletta etsimään.

Aloitimme menestyksekkäästi vetäisemällä Minnan kanssa duettona Pet Shop Boysin klassikon "It's a Sin". Ja hauskaa oli! Ääneen vain tarpeeksi kaikuefektiä, niin kehnompikin laulaja, kuten allekirjoittanut, kuulostaa ihan siedettävältä. Kappalevalintamme herätti kuitenkin japanilaisissa yllättävän kysymyksen: "Mitä se "sin" (synti) oikein on?" Eihän täällä tietenkään kristinuskon peruskäsitteistö ole selvillä, vaan ihmiset osaavat käyttäytyä ilman Herran pelkoakin.

Jatkossa esitimme muiden nanofotonikkojen iloksi niin Madonnaa ja Puff the Magic Dragonia kuin myös Phantom of the Operaa. Lopulta huomasin suureksi hämmästyksekseni listalta löytyvän myös Underworldin upean klubihitin "Born Slippy" elokuvasta Trainspotting, enkä tietenkään voinut olla sitä laulamatta. Myös Chemical Brothersilta olisi ollut tarjolla useampikin konemusiikin merkkiteos, mutta suomalaista musiikkia valikoimissa näytti olevan vain muutaman Hanoi Rocksin klassikon verran.

Kolmen tunnin joikamisen jälkeen olimme kaikki tyydytettyjä kuultuamme niin Green Dayt kuin Bon Jovitkin, ja poistuimme kassan kautta kotiin. Rahaa kului juomineen ihan kohtuulliset 25 euroa per henki, ja kahdesta karaoken vastustajasta tuli kerralla tämän omituisen kulttuuri-ilmiön faneja. Koska laboratoriomme väellä on kuulemma useinkin tapana jatkaa iltaa izakayan jälkeen karaokessa, on meillä todennäköisesti edessä vielä useampiakin karaoke-keikkoja.