Jälkeen Mongolian

Mongoliasta paluun jälkeen koimme tarpeelliseksi taas japanilaistaa itsemme, joten aloitimme heti seuraavana päivänä kielikurssin. Onneksi emme olleet parin kuukauden tauon aikana unohtaneet ihan kaikkea, vaan pääsimme nopeasti asiasta kärryille. Lukutaidon parantamiseksi aloitimme myös kanji-kurssin, jonka puitteissa opimme lukemaan noin kymmenen kiinalaista kirjoitusmerkkiä viikossa. Kaikkein parhaaksi opiskelumetodiksi meille laiskoille gaijineille on kuitenkin osoittautunut Tommin suosittelema Slime Forest -seikkailupeli. Sen ideana on taistella lähimetsän vallanneita limanuljaskoja vastaan tunnistamalla niiden esittämät kanjit (sekä hira- ja katakanat). Alle viikon pelailun jälkeen osaamme nyt molemmat yli sadan kanjin merkityksen, ja parikymmentä uutta merkkiä oppii päivässä ihan helposti.

Toisena metodina mongolivaikutteiden pyyhkimiseksi mielestämme menimme katsomaan syksyn sumoturnausta (Aki Basho). Mongolipainijat eivät tällä kertaa pärjänneet, erityisesti odotettu yokozuna Asashoryun viides perättäinen turnausvoitto jäi haaveksi, sillä normaalisti hullun lailla treenaava mies oli pitänyt kuukauden harjoittelutauon ja esitykset areenalla olivat sen mukaisia. Koska menimme paikalle 15-päiväisen turnauksen viimeisenä päivänä, näimme kuitenkin erittäin jännittäviä otteluita, joiden päätteeksi ozeki Kaio sai järkyttävän kasan pystejä ja palkintoja tunnin mittaisessa palkintoseremoniassa. Tapasimme myös uusia suomalaisia - naapurikylällä asuva Anna oli löytänyt netistä Sushirajan sanomat ja liittyi seuraamme miehensä Jaakon kanssa.