Orientaatiota orientissa

Maanantaina oli yleinen vapaapäivä, liikuntapäivä nimeltään. Päätimme pitkästä aikaa lähteä tutkimaan lähiseuduilta aiemmin tutkimattomia alueita, ja päädyimme Tokion henkiseen ytimeen, perinteikkääseen Asakusaan. Junasta poistuttuamme ostimme naposteltavaksi pussillisen vastapaahdettuja kastanjoita ja aloimme valua muun turistimassan mukana kohti Sensoji-temppeliä. Perille päästäkseen on ensin vastustettava pitkän kauppakujan houkutuksia, ja puhdistettava itsensä suitsukkeiden savussa (ks. kuva). Temppeli on suuri ja komea, mutta turistilaumojen ahdistamana päädyimme pian syömään hyvän mutta suolaisen intialaisen lounaan ja kävelemään pitkin kapeita ja rauhallisia sivukatuja, joilla vielä oli jäljellä jotain vanhan Tokion tunnelmasta. Kohta eksyimme sisään johonkin toiseen temppeliin, jossa paikallismummot juuri saivat opastusta elämän ongelmiin nuorelta munkilta. Lopulta palasimme videovuokraamon kautta kotiin, taas vähän enemmän maailmaa nähneinä.

Apurahani maksajaorganisaatio JSPS, Japan Society for the Promotion of Science, oli aiemmin kutsunut minut kolmipäiväiselle orientaatiokurssille tehdäkseen minusta Japanissa hengissä pysyvän ja keisarin pojille mahdollisimman hyödyllisen tutkijan. Vailla suuria odotuksia junailin itseni tiistaina Tokion keskustaan aivan keisarin palatsialueen ulkopuolella sijaitsevaan Tobu Imperial Palace -nimiseen hotelliin. Tätä ennen olimme aamulla Minnan kanssa käyneet hakemassa viisumimme Kiinan suurlähetystöstä. Mielenosoitus Falun Gongin puolesta oli edelleen käynnissä lähetystön edustalla.

Orientaatiokurssi oli hyödyllisempi kuin olin ennalta arvellut. Saimme kolmen päivän aikana selvityksen JSPS:n byrokratian kiemuroista, japaninkielestä ja tutkijan elämästä Japanissa. Esitelmöitsijätkin olivat mielenkiintoisia. Tietenkin tapasin nuoria tutkijoita ympäri planeettaa ja jopa yhden suomalaisen, joka oli erityisen iloinen yllätys. Koulutuksessa opin mm. sen, että kahden vuoden aikana minulla on 60 päivää ulkomaanmatkailuun, mukaanlukien konferenssimatkat ja lomamatkat. Pidempäänkin voi matkailua harrastaa tai kotimaassaan vierailla, mutta apurahaa pienennetään vastaavalla summalla.

Kurssiin kuului myös pari retkeä, joista ensimmäinen oli Yakatabune-veneristeily Tokionlahdella. Perinteisenmallinen japanilaisvene vei minut ja 50 muuta tutkijaa Odaiban edustalle nauttimaan keittiönsä herkullisista antimista, joita tuntui riittävän loputtomiin. En olekaan ennen istunut veneessä tatamimatolla, enkä myöskään nähnyt kenenkään leikkelevän paperista mitä tahansa keksimmekin toivoa, kuten meille esiintynyt saksitaiteilija teki. Auringon laskettua totesin jälleen todeksi sen, että Tokio on ehdottomasti kauneimmillaan öisin. Odaiban futurististen rakennusten ja Tokion pilvenpiirtäjien muodostama maisema kaipasi vain muutamaa avaruusalusta laskeutumaan tähtienväliseltä matkaltaan takaisin maan kamaralle.

Seuraavana aamuna otin sitten Minnankin mukaan, kello 7:00 aamulla, ollaksemme ajoissa bussissa kohti Kamakuraa. Vuonna 1192 Kamakurasta tuli Japanin silloisen sotilashallituksen olinpaikka, ja koska hallitsijoiden on pysyttävä hyvissä väleissä myös yläkertaan, rakennettiin kaupunki täyteen temppeleitä. Nyt se on erittäin suosittu turistikohde parin tunnin bussimatkan päässä Tokiosta etelään.

Päivän aikana ehdimme pikaisesti käydä katsomassa muutaman temppelin, jotka näyttivät siltä kuin temppelit täällä aina näyttävät. Ihan hienoja, mutta ei niistä enää jaksa suuresti innostua. Kamakuran tunnetuin nähtävyys lienee 13-metrinen istuva pronssinen Buddha-patsas (Daibutsu). Se oli ennen suuren temppelin sisällä, mutta luonnonmullistusten (maanjäristys, taifuuni, hyökyaalto) tuhottua temppelin liian monta kertaa päätettiin epäonnen patsas jättää lopulta taivasalle, jossa se nykyisinkin jyhkeänä istuu meditoimassa maailman syvintä olemusta.

Lounaaksi söimme ravintolassa erinomaisen tylsän bento-laatikkoaterian. Lähes kaikki ruokalajit olivat jotenkin etikkasäilöttyjä, kuten täällä on usein tapana, ja sen tuloksena ne maistuivat ihan samanlaiselta. Tuliaiseksi työpaikalle (omiyage) ostin istuvan Buddhan muotoisia pikkuleipiä, ja Minna onnistui löytämään muutaman pikku putiikin täynnään sympaattisia kissa-aiheisia esineitä, joista muutama päätyi meidän reppuumme. Lopulta bussimatkan ja muutaman junamatkan jälkeen raahauduimme väsyneinä kotiimme napaten lähiravintolastamme Skylark Gustosta mukaan pizzat.