Joulu Japanissa

Koska täällä ei juurikaan joulua juhlita, ei myöskään työpaikoilla ole pikkujouluja. Näiden jonkinlaisena korvikkeena toimii bonenkai, uuden vuoden juhla, mutta koska se ei ole lähellekään sama asia, koimme tarpeelliseksi järjestää omatoimiset suomalaistyyliset pikkujoulut. Tarkemmin sanottuna naisväki Minna & Katariina hoiti järjestelyt meidän miesten raataessa töissä. Joka tapauksessa keskiviikkoiltana matkasimme Katariinan ja Teron luo Shinjukun länsipuolelle Nishi-Ogikuboon joululomaleskeksi jätetty flunssainen Tommi seuranamme.

Juhlat olivat juuri sellaiset kuin pikkujoulujen kuuluukin. Pöydässä oli kaikkia oleellisia jouluruokia vähintäänkin riittävässä määrin, ja kurkun kostukeeksi löytyi Finlandia Vodkaa ja hyvää paikallista olutta. Pari hentoa japanilaistyttöä (vampyyrien jälkiruuat) tosin saattoi meidät häpeään syömällä herkullisia sapuskoita tuplasti enemmän kuin me suomalaiset. Myöhään yöllä paikalle saapui yllättäen myös itse joulupukki jakelemaan lahjoja ilmeisen kilteille juhlijoille.

Eräästä lahjasta on pakko kertoa vähän tarkemmin. Sain nimittäin pukilta tassuuni paketin, jossa luki: "Mechanical Pig - Shaking-Head Type". Tämä söpön pinkki Tamiyan Robocraft-sarjaan kuuluva possu on itse rakennettava muoviosista kuin koottava lentokone ikään. Se on varustettu mm. sähkömoottorilla, vaihdelaatikolla, vakauttimella ja kippurahännällä. Laatikon mukaan kokoaminen on helppoa, mutta minulla meni siihen kolmatta tuntia, jonka jälkeen huomasin lahjakkaasti kytkeneeni sähköpiuhat oikosulkuun. Puolen tunnin korjauskirurgian jälkeen tämä perverssin omituinen mutta erinomaisen hauska jouluporsas läksi lopulta viipottamaan ympäri olohuonettamme päätään iloisesti heiluttaen.

Juhlien venyttyä pitkälle aamuyöhön oli turha haaveilla junien enää kulkevan, joten jäimme suosiolla yöksi juhlapaikalle. Seuraavana päivänä Wako-shissa Itoyokadon tavaratalon pyöräparkissa odotti kuitenkin epämiellyttävä yllätys - polkupyöräni hieno erikoispitkällä putkella varustettu satula oli kadonnut! Sosialisoitu! Varastettu! Vandaloitu! Ensi alkuun moinen käytännön pila herätti lähinnä huvitusta, mutta kierrettyäni lähistöllä turhaan satulaa etsimässä alkoi jo vähän harmittaa.

Kävin myös kysymässä pyöräparkista vastaavalta hepulta havaintoja asiasta, mutta hänkin oli aivan tiedoton rakkaan istuimeni olinpaikasta. Hän ohjasi minut kuitenkin viereisen pyöräkauppiaan puheille, joka lupasi myydä minulle uuden satulan 15 eurolla. Pakkohan se oli ostaa, vaikka nyt putki on ainakin 75% lyhempi kuin ennen, ja joudun pyöräilemään polvet suussa.

Terrorismista huolimatta jouluaatto valkeni kalenterin mukaisesti perjantai-aamuna. Valkea se ei tosin ollut, vaan aurinko paistoi, lämmintä oli +10 astetta ja kameliat kukkivat komeasti pihalla. Joulukuusen korvikkeeksi löysin lähikaupastamme neljä kappaletta metrin mittaisia männynoksia. Tekaistuamme tuoreet karjalanpiirakat (Minna pulikoi, minä rypytin) ja käytyämme postilaatikosta viimeisen lahjapaketin olimmekin valmiina juhlimaan. Pian oli pöytä koreana perinneherkuista, jotka meidän perheessämme tarkoittavat karjalanpiirakoita, ruisleipää, lanttu- ja imellettyä perunalaatikkoa, rosollia, perunoita ja silliä, uuni- ja kylmäsavulohta, punaviiniä, pipareita ja joulutorttuja. Abban tajuttoman herkullista silliä, ruisleipää ja piirakkapulikkaa lukuunottamatta kaikki tarpeellinen löytyi Tokiosta.

Syötyämme itsemme palloiksi avasimme lahjat (paljon kiitoksia kaikille!). Sen jälkeen lomailimmekin oikein kunnolla: pari seuraavaa päivää vain löhösimme sohvalla syöden herkkuja ja lukien joululahjakirjoja. Nautinnollista! Maanantaina oli kuitenkin vääntäydyttävä takaisin töihin. Onneksi töitä oli vain kaksi päivää, sillä paikallisille uusi vuosi on vuoden tärkein loma. Keskiviikoksi oli säätiedotus luvannut lumisadetta, mutta suhtauduimme siihen skeptisesti. Turhaan, sillä herättyämme puolelta päivin oli maa aivan valkoinen ja räntää tuprutti taivaan täydeltä! Ryntäsimme oitis muiden ulkomaalaisten seuraksi ulos valokuvaamaan tätä suurta ihmettä. Puolen tunnin loskassa löntystelyn jälkeen tosin saimme tarpeeksemme, ja poistuimme takaisin sisälle lämpimään lukemaan viimeisimpiä tietoja Intian valtameren tsunamin uhreista. Vaikka olo kotisohvalla voi tuntua avuttomalta, voi jokainen silti auttaa esimerkiksi Punaisen Ristin Katastrofirahaston kautta.