Uusi kotieläin

Ensiksi kerrottakoon, että huhut vampyyriksi muuttumisestani ovat suuresti liioiteltuja. Aiemman artikkelini aiheuttaman kummastuksen johdosta pieni selvennys lienee paikallaan. Lyhyesti sanottuna tarina oli täyttä totta lukuunottamatta jälkiruuan koostumusta. Teron sukunimi on oikeasti Kristo, ja kävimme juhlimassa hänen syntymäpäiviään Christon Cafessa, jonka upea sisustus insipiroi minut kirjoittamaan vampyyritarinan.

Sitten itse asiaan: meillä on uusi kotieläin. Minna löysi sen harhailemasta epätietoisen näköisenä Nipporin asemalta, ja tietysti se seurasi häntä kotiin asti. Tämä nimeä Hessu totteleva appiukko-rotuinen otus on onneksi osoittautunut vaarattomaksi ja sisäsiistiksi. Yöt se nukkua tuhisee rauhallisesti meitä häiritsemättä valtaamassaan työhuoneessa, ja aamulla se näyttää nukkuvan suunnilleen yhtä pitkään kuin minä, joka on saavutus sinänsä. Ravinnoksi sille tuntuu kelpaavan suunnilleen mikä tahansa, ja se on jo oppinut hankkimaan itse ruokansa lähikaupasta, tosin meidän rahoillamme.

Kotieläimissä on se hyvä puoli, että niitä ulkoiluttaessa tulee nähtyä paikkoja, jonne ei muuten tulisi mentyä. Meillä Minna hoitaa ulkoiluttamisen päivisin, ja työpäivän jälkeen käymme vielä yhdessä iltalenkillä. Välillä Hessu tosin karkaa itse omille retkilleen, mutta on tähän mennessä tullut aina illaksi kotiin. Oheisessa kuvassa se vaanii liukuhihnalla kulkevia sushiannoksia.

Pisin retkemme tähän mennessä vei meidät Odaibaan, tuohon Tokionlahdelle rakennettuun futurismin tyyssijaan. Ihmeteltyämme Toyotan auto- ja designnäyttelyä ja kummasteltuamme udun peittämää kaupunkimaisemaa Fujin TV-talon observatoriopallosta käsin päädyimme lopulta kylpylään nimeltä Oedo Onsen Monogatari. Yllätykseksemme appiukkoa ei tarvinnutkaan jättää ulos odottamaan, vaan sen sai ottaa mukaan kylpemään. Valitsimme siis mieleisemme yukatat hyllystä ja painuimme keittämään itseämme yli 40 asteisissa altaissa. Sisä- ja ulkokylpyjen lisäksi tarjolla oli myös suomalaistyyppinen sauna, joka löylynheittokiellosta huolimatta tuntui erinomaiselta kahdeksan kuukauden saunomattomuuden jälkeen. Myös appiukko vaikutti nauttivan olostaan.

Koettuamme olomme riittävästi puhdistautuneeksi vetäisimme yukatat niskaan ja etsiydyimme kylpylän markkina-alueelle. Kylpylä on nimittäin kuuluisa sisältämästään vanhan Japanin tyylisestä ostoskadusta, josta saa niin tuliastavaraa kuin syötävääkin. Hessu vaati tietysti heti nestehukkaan vedoten saada olutta. Mallasjuomia maistellessamme keskelle katua ilmestyi jonkilainen samuraiteatteriesitys, josta kielimuurista johtuen emme saaneet paljon tolkkua, mutta paikallisilla oli hauskaa.