Helvetin Kone
Flunssa parani omalla ajallaan, lopultakin. Aiemmin jäi kertomatta tarina uudesta metkusta, jonka ystävämme japanilaiset olivat meille kehittäneet, nimittäin Helvetin Koneesta.
Taustatiedoksi kerrottakoon, että Helvetin Kone on varashälytin, joka on asennettu asuinrakennuksemme ns. sivuoveen, jota käytännöllisesti katsoen lähes kaikki talomme asukkaat käyttävät. Tämä sivuovi sijaitsee vain pari metriä meidän ulko-ovestamme.
Kävi nimittäin niin, että talomme 6. ja 7. kerroksessa asuvat japanilaisperheet olivat päättäneet huolestua suunnattomasti talossamme havaitusta hämärästä hiipparista, jota kukaan ei tunnistanut. Huolesta soikeana pienet mustapäiset kanssaeläjämme valittivat asiasta tutkimuslaitoksen hyvinvointiosastolle, joka sitten suuressa viisaudessaan keksi ratkaisun tähänkin ongelmaan. Asentakaamme varashälytin sivuoveen! Sillä haihtuu huoli eikä kurja rikollinenkaan enää hiippaile kenenkään tietämättä talossa. Pahaksi onneksi kukaan ei tullut ottaneeksi huomioon talomme olevan rakennettu sillä tavalla hiippariystävälliseksi, että kuka tahansa tervejalkainen ihminen kiipeää vaivattomasti kaiteen yli ulkokäytäville ja samalla sisälle rakennukseen.
Mutta hyvinvointiosastohan ei turhista pikkuasioista välitä, joten ei muuta kuin sähkömies paikalle ja hälytin oveen. Ja voi sitä riemun päivää, kun hälytin lopulta rupesi toimimaan! Kyseessähän ei ollutkaan mikä tahansa turha moderni laite, johon esim. syötettäisiin numerokoodi aina ovesta sisään tultaessa. Ei, kyseessä oli todellinen Helvetin Kone, joka vonkaisi vähintään 140 desibelin voimalla joka kerta, kun oven avasi. Mitäpä siitä, että tärykalvot särkyisivät joka kerta, kun ovesta olisi kuljettava. Tai siitä, että ovea pidettäisiin auki minuuttitolkulla helvetillisen melun saattelema, kun äidit lastensa ja rattaidensa kanssa siitä kulkisivat. Ja mikäpä meidän olisi asuessa parin metrin päässä tästä kaikki onnelliseksi tekevästä laitteesta, joka öisin herättää joka kerta, kun humalainen tutkija saapuu iltaa viettämästä tai muuten vaan myöhään töistä kotiin. Ja mitäpä sitä turhaan välittämään sellaisesta asiasta, että kukaan ei tiedä tuleeko ovesta luvallinen vai luvaton kulkija, sillä Helvetin Konehan hälyttää tasapuolisesti kaikkien kohdalla.
Yhden päivän ja yhden yön sitä laitetta kuuntelimme ja sen jälkeen teimme oman päätöksen. Vähemmän moderni kone oli onneksi varustettu on/off –kytkimellä, joka muutettiin off –asentoon hetimiten. Lisäksi hyvinvointiosastolle lähti talonmiehemme välityksellä hyvin ystävällinen viesti siitä, että alakerran asukkaat eivät ole kovinkaan onnellisia.
Niin siis vaikeni Helvetin Kone, mutta ilmeisesti yläkerran japanilaiset naapurit ovat edelleen onnellisia. Luultavasti sivuoveen liimattu tarra, jossa kerrotaan hälyttimen olemassaolosta, sai heidät tyytyväiseksi.
Taustatiedoksi kerrottakoon, että Helvetin Kone on varashälytin, joka on asennettu asuinrakennuksemme ns. sivuoveen, jota käytännöllisesti katsoen lähes kaikki talomme asukkaat käyttävät. Tämä sivuovi sijaitsee vain pari metriä meidän ulko-ovestamme.
Kävi nimittäin niin, että talomme 6. ja 7. kerroksessa asuvat japanilaisperheet olivat päättäneet huolestua suunnattomasti talossamme havaitusta hämärästä hiipparista, jota kukaan ei tunnistanut. Huolesta soikeana pienet mustapäiset kanssaeläjämme valittivat asiasta tutkimuslaitoksen hyvinvointiosastolle, joka sitten suuressa viisaudessaan keksi ratkaisun tähänkin ongelmaan. Asentakaamme varashälytin sivuoveen! Sillä haihtuu huoli eikä kurja rikollinenkaan enää hiippaile kenenkään tietämättä talossa. Pahaksi onneksi kukaan ei tullut ottaneeksi huomioon talomme olevan rakennettu sillä tavalla hiippariystävälliseksi, että kuka tahansa tervejalkainen ihminen kiipeää vaivattomasti kaiteen yli ulkokäytäville ja samalla sisälle rakennukseen.
Mutta hyvinvointiosastohan ei turhista pikkuasioista välitä, joten ei muuta kuin sähkömies paikalle ja hälytin oveen. Ja voi sitä riemun päivää, kun hälytin lopulta rupesi toimimaan! Kyseessähän ei ollutkaan mikä tahansa turha moderni laite, johon esim. syötettäisiin numerokoodi aina ovesta sisään tultaessa. Ei, kyseessä oli todellinen Helvetin Kone, joka vonkaisi vähintään 140 desibelin voimalla joka kerta, kun oven avasi. Mitäpä siitä, että tärykalvot särkyisivät joka kerta, kun ovesta olisi kuljettava. Tai siitä, että ovea pidettäisiin auki minuuttitolkulla helvetillisen melun saattelema, kun äidit lastensa ja rattaidensa kanssa siitä kulkisivat. Ja mikäpä meidän olisi asuessa parin metrin päässä tästä kaikki onnelliseksi tekevästä laitteesta, joka öisin herättää joka kerta, kun humalainen tutkija saapuu iltaa viettämästä tai muuten vaan myöhään töistä kotiin. Ja mitäpä sitä turhaan välittämään sellaisesta asiasta, että kukaan ei tiedä tuleeko ovesta luvallinen vai luvaton kulkija, sillä Helvetin Konehan hälyttää tasapuolisesti kaikkien kohdalla.
Yhden päivän ja yhden yön sitä laitetta kuuntelimme ja sen jälkeen teimme oman päätöksen. Vähemmän moderni kone oli onneksi varustettu on/off –kytkimellä, joka muutettiin off –asentoon hetimiten. Lisäksi hyvinvointiosastolle lähti talonmiehemme välityksellä hyvin ystävällinen viesti siitä, että alakerran asukkaat eivät ole kovinkaan onnellisia.
Niin siis vaikeni Helvetin Kone, mutta ilmeisesti yläkerran japanilaiset naapurit ovat edelleen onnellisia. Luultavasti sivuoveen liimattu tarra, jossa kerrotaan hälyttimen olemassaolosta, sai heidät tyytyväiseksi.
kirjoittaja: Minna, 8:49 ip.
0 Kommentteja
Lähetä kommentti
<< Home