Kierrätyksestä
Koko Japanissa oleskeluajan olen joutunut pohtimaan kierrätystä. Jonkinasteiseksi viherhipiksi julistautuneena olen miettinyt sitä, missä menee raja järkevän kierrätyksen suhteen.
Otetaan ensin tarkasteluun muovi. Tavallinen muovi ja PET-muovi ovat eri jätettä. Tämä tarkoitta sitä, että ostaessasi esim. vesipullon, joudut laittamaan pullosta korkin sekä etiketin ns. tavalliseen muovijätteeseen, kun itse pullo menee PET-muoville tarkoitettuun astiaan. Jätelaskurimme on tällä hetkellä kohdassa kaksi pussia jätettä.
Seuraavaksi voimme tarkastella lasijätteen elämää, vaikkapa viinipulloja. Luonnollisesti värillinen ja väritön pullo menevät eri jäteastioihin. Mutta ennen tätä, täytyy jokaisesta pullosta hinkata kuuman veden ja saippuan kanssa etiketit pois. Niitä ei voi missään tapauksessa jättää pulloihin, sehän olisi suorastaan pyhäinhäväistys! Jos vesi ja saippua eivät kelpaa, voit yhtä hyvin käydä ostamassa kaupasta freonikaasulla toimivan suihkepullon, joka sisältää ympäristömyrkylle haisevaa etiketinpoistoainetta. Lasipurkit ja -purnukat menevät luonnollisesti omaan jäteastiaan - heti pesun jälkeen. Tässä vaiheessa meillä on viisi erillistä pussia jätettä.
Jatkakaamme matkaa jätteiden ihmeelliseen maailmaan. Pestyt alumiini- ja säilykepurkit menevät yhteen astiaan, hämmästyttävää. Tämän lisäksi on palava jäte, johon kuuluvat ruuantähteet, alumiinifolio, kaikki muovi, johon on jäänyt jotain muuta materiaalia kiinni kuin muovi jne. Tässä vaiheessa olemme seitsemännen jätepussin kohdalla. Tämän lisäksi sanoma- ja aikakausilehdet laitetaan omaan jäteasiaan, mutta huomatkaa, ei missään tapauksessa esim. paperikassiin laitettuna, vaan muovinarulla kauniisti yhteen sidottuna. Tämän jälkeen ryhdytään pesemään maito- ja mehupurkkeja, jotka pesun jälkeen pitää vielä leikata auki ja sitoa yhteen muovinarulla. Tässä vaiheessa keittiön lattiapinta-alasta on jo lähes puolet käytössä, sillä erilaisia jätepusseja on 9 kpl.
Näiden yhdeksän lisäksi on ainakin vielä olemassa oma jätekategoria mm. palamattomalle jätteelle, metallijätteelle ja vaatteille. Lievää hämmästystä aiheuttaa se, ettei biojätteelle ole omaa luokitusta vaan se kuuluu kategoriaan palava jäte.
Ja tietämättömille kerrottakoon sekin, että palavan jätteen saa viedä jäteasiaan vain joko läpinäkyvässä tai puoliksi läpinäkyvässä muovipussissa. Tavalliselle muovijätteelle kelpaa läpinäkymätönkin pussi. Muovipussin läpinäkyvyysaste on ilmeisesti määritelty sen takia, että talonmies voi käydä tutkimassa jäteasioita ja käräyttää onnettoman rikoksentekijän. Jos olet vahingossa (tai tahallaan) laittanut vääränlaista jätettä väärään jäteastiaan, pussi tuodaan jätekatoksen ulkopuolella ja siihen kiinnitetään iso lappu, jossa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla: ”THIS IS NOT ACCEPTABLE”. Häpeä oi rikoksentekijä ja korjaa heti tekosesi!
Ongelmanani ei ehkä niinkään ole erilaisten jätteiden määrä vaan se, että missä menee raja järkevän kierrättämisen ja kuluttamisen välillä. Ensinnäkin, jos jokaisen kierrätettävän tavaran joutuu ensin pesemään kuumalla vedellä ja saippualla (esim. jugurttipurkit, viinipullot ja säilyketölkit), eikö siinä tuhlata jo niin paljon luonnonvaroja, että kierrättämisestä menee idea. Toisekseen, mikäli halutaan olla luontoystävällisiä, minkä ihmeen takia jokainen tavara pakataan kaupassa vähintään kolmeen eri kertaan. Esimerkkinä vaikkapa eräät suklaakarkit tai keksit. Keksit tai karkit pakataan ensin nättiin pahvirasiaan. Pahvirasian sisällä jokainen keksi/karkki on vielä yksittäispakattu joko muoviin tai jonkin sortin alumiinipaperiin. Tämän lisäksi kauppias vielä paketoi paketin yleensä yksittäiseen paperipussiin tai nättiin muovikassiin, joka laitetaan sitten vielä isomman muovikassin sisälle. Kotiin päästyä yhden keksin johdosta sinulla on kamala kasa erilaista jätettä.
Tämän lisäksi käsitettä kauppakassi ei tunneta. Kenelläkään ei ole kankaista kassia tai reppua mukana ostoksilla. Kaikki tavarat pakataan muovikasseihin, jotka ovat ilmaisia ja joita kaupan kassat jakavat kuin almuja kerjäläisille. Lisäksi muovikassit ovat niin heikkotekoisia, että pientäkin tavaramäärää varten joutuu ottamaan useamman kassin.
Viimeiset innostuksen rippeet kierrätykseen murskasivat kuulemani huhut siitä, että kaatopaikalla kaikki jätteet päätyvät samaan läjään.
Otetaan ensin tarkasteluun muovi. Tavallinen muovi ja PET-muovi ovat eri jätettä. Tämä tarkoitta sitä, että ostaessasi esim. vesipullon, joudut laittamaan pullosta korkin sekä etiketin ns. tavalliseen muovijätteeseen, kun itse pullo menee PET-muoville tarkoitettuun astiaan. Jätelaskurimme on tällä hetkellä kohdassa kaksi pussia jätettä.
Seuraavaksi voimme tarkastella lasijätteen elämää, vaikkapa viinipulloja. Luonnollisesti värillinen ja väritön pullo menevät eri jäteastioihin. Mutta ennen tätä, täytyy jokaisesta pullosta hinkata kuuman veden ja saippuan kanssa etiketit pois. Niitä ei voi missään tapauksessa jättää pulloihin, sehän olisi suorastaan pyhäinhäväistys! Jos vesi ja saippua eivät kelpaa, voit yhtä hyvin käydä ostamassa kaupasta freonikaasulla toimivan suihkepullon, joka sisältää ympäristömyrkylle haisevaa etiketinpoistoainetta. Lasipurkit ja -purnukat menevät luonnollisesti omaan jäteastiaan - heti pesun jälkeen. Tässä vaiheessa meillä on viisi erillistä pussia jätettä.
Jatkakaamme matkaa jätteiden ihmeelliseen maailmaan. Pestyt alumiini- ja säilykepurkit menevät yhteen astiaan, hämmästyttävää. Tämän lisäksi on palava jäte, johon kuuluvat ruuantähteet, alumiinifolio, kaikki muovi, johon on jäänyt jotain muuta materiaalia kiinni kuin muovi jne. Tässä vaiheessa olemme seitsemännen jätepussin kohdalla. Tämän lisäksi sanoma- ja aikakausilehdet laitetaan omaan jäteasiaan, mutta huomatkaa, ei missään tapauksessa esim. paperikassiin laitettuna, vaan muovinarulla kauniisti yhteen sidottuna. Tämän jälkeen ryhdytään pesemään maito- ja mehupurkkeja, jotka pesun jälkeen pitää vielä leikata auki ja sitoa yhteen muovinarulla. Tässä vaiheessa keittiön lattiapinta-alasta on jo lähes puolet käytössä, sillä erilaisia jätepusseja on 9 kpl.
Näiden yhdeksän lisäksi on ainakin vielä olemassa oma jätekategoria mm. palamattomalle jätteelle, metallijätteelle ja vaatteille. Lievää hämmästystä aiheuttaa se, ettei biojätteelle ole omaa luokitusta vaan se kuuluu kategoriaan palava jäte.
Ja tietämättömille kerrottakoon sekin, että palavan jätteen saa viedä jäteasiaan vain joko läpinäkyvässä tai puoliksi läpinäkyvässä muovipussissa. Tavalliselle muovijätteelle kelpaa läpinäkymätönkin pussi. Muovipussin läpinäkyvyysaste on ilmeisesti määritelty sen takia, että talonmies voi käydä tutkimassa jäteasioita ja käräyttää onnettoman rikoksentekijän. Jos olet vahingossa (tai tahallaan) laittanut vääränlaista jätettä väärään jäteastiaan, pussi tuodaan jätekatoksen ulkopuolella ja siihen kiinnitetään iso lappu, jossa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla: ”THIS IS NOT ACCEPTABLE”. Häpeä oi rikoksentekijä ja korjaa heti tekosesi!
Ongelmanani ei ehkä niinkään ole erilaisten jätteiden määrä vaan se, että missä menee raja järkevän kierrättämisen ja kuluttamisen välillä. Ensinnäkin, jos jokaisen kierrätettävän tavaran joutuu ensin pesemään kuumalla vedellä ja saippualla (esim. jugurttipurkit, viinipullot ja säilyketölkit), eikö siinä tuhlata jo niin paljon luonnonvaroja, että kierrättämisestä menee idea. Toisekseen, mikäli halutaan olla luontoystävällisiä, minkä ihmeen takia jokainen tavara pakataan kaupassa vähintään kolmeen eri kertaan. Esimerkkinä vaikkapa eräät suklaakarkit tai keksit. Keksit tai karkit pakataan ensin nättiin pahvirasiaan. Pahvirasian sisällä jokainen keksi/karkki on vielä yksittäispakattu joko muoviin tai jonkin sortin alumiinipaperiin. Tämän lisäksi kauppias vielä paketoi paketin yleensä yksittäiseen paperipussiin tai nättiin muovikassiin, joka laitetaan sitten vielä isomman muovikassin sisälle. Kotiin päästyä yhden keksin johdosta sinulla on kamala kasa erilaista jätettä.
Tämän lisäksi käsitettä kauppakassi ei tunneta. Kenelläkään ei ole kankaista kassia tai reppua mukana ostoksilla. Kaikki tavarat pakataan muovikasseihin, jotka ovat ilmaisia ja joita kaupan kassat jakavat kuin almuja kerjäläisille. Lisäksi muovikassit ovat niin heikkotekoisia, että pientäkin tavaramäärää varten joutuu ottamaan useamman kassin.
Viimeiset innostuksen rippeet kierrätykseen murskasivat kuulemani huhut siitä, että kaatopaikalla kaikki jätteet päätyvät samaan läjään.
kirjoittaja: Minna, 8:49 ip.
0 Kommentteja
Lähetä kommentti
<< Home