Kypsää touhua

Maanantaina matkustimme pienempään kaupunkiin (Kawazu), jossa majapaikkamme oli aivan upea kylpylä vuoren rinteellä lähellä vesiputousta. Tekosyy tälle nautinnolle oli laboratoriomme syyskoulu, opiskelijoiden vuotuinen tutkimustensa esittelytilaisuus. Opiskelijaraukat olivat aika hukassa joutuessaan esitelmöimään englanniksi hankalista aiheista, mutta selviytyivät lopulta Kawata-sensein hankalista kysymyksistä joten kuten hengissä.

Esitelmien päätyttyä kaikki ryntäsivät pää kolmantena jalkana kylpylään. Jotain kertoo se, että kymmenistä tarjolla olleista kylvyistä nauttimiseksi oli tarpeen hakea vastaanotosta kartta, sillä muutaman talon sisällä sijaitsevan kylvyn lisäksi oli vuoren rinteellä jos jonkinlaista tapaa keittää itsensä mureaksi. Siispä uikkarit jalkaan ja menoksi! Koska tihkusateinen ilta oli jo pimenemässä ja partaa ajaessani olivat kaikki muut jo kaikonneet jonnekin, havaitsin olevani yksin tuntemattomalla muutaman japaninkielisen kyltin viitoittamalla polulla matkalla jonnekin. Onneksi löysin pian tieni pieneen ja kotoisaan luolakylpyyn. Hetken lämmiteltyäni jatkoin matkaani kylvyltä toiselle, kunnes lopulta muistin alueella olevan myös suuren vesiputouksen. Oikeat kanjimerkit muistilokeroistani kaivettuani sain suunnan nopeasti selville, ja pian istuinkin höyryävässä lähteessä aivan vesiputouksen juurella. Valonheitinten valaisema vesi ryöppysi valtavalla voimalla suoraan vuoren seinästä. Aivan mahtavaa!

Liian pian oli kuitenkin aika lähteä taas illalliselle, vaikka nälkä jo kurnikin. Koska edellisellä iltana monet olivat illallisella päällään yukata, tuo paikallinen kylpytakki, päätin minäkin tehdä niin. Kun sen päälle vielä puki tyylikkään päällystakin, oli olo kuin samurailla, joskin kymmenen numeroa liian pienet tohvelit estivät egon kasvamisen kohtuuttomiin mittoihin. Lisäksi istuminen tatamilla alushousujaan esittelemättä osoittautui odotettua hankalammaksi, mutta samoja ongelmia näytti olevan paikallisillakin. Ruoka oli aivan erinomasta, varsinkin edessämme tikussa paistetut taimenet, ja pääsimme ensimmäistä kertaa myös syömään shabu-shabua. Kuvassa esiintyvät kalanperkeet olivat vain koristeena, vaikka kyselinkin naapureiltani niihin syöntiohjeita. Yllättäen ilta jatkui nauttimalla erilaisia alkoholijuomia ja päättyi karaokeen, joskaan emme jaksaneet tällä kertaa mitään laulaa.

Seuraavana aamuna suoritimme lähemmän tutustumisen vesiputouksemme alkuperään. Ajoimme bussilla muutaman kilometrin ylävirtaan ja kävelimme sitten takaisin kylpylälle pitkin joenvartta. Muuten mukavaa, mutta kukaan ei maininnut meille, ettei matkatavaroita olisi tarvinnut ottaa repussa mukaan. Sitten olikin aika palata väsyneenä mutta hyvin kypsyneenä takaisin Tokioon.

Toimittaja Hyvärinen lausuu loppuviikosta seuraavaa.

Keskiviikon ollessa jälleen jokin virallinen vapaapäivä (kuuleman mukaan kansallinen kulttuurin päivä), lähdimme vähän shoppailemaan Kitchijoojin Kinokuniyaan Katariinan kanssa. Matkalla poikkesimme myös katselemassa suloista abessiinin pentua, joka muistutti erehdyttävästi meidän Pinjaa (ei tullut itku). Shoppailun jälkeen mentiin Katariinan ja Teron luokse katsomaan Samurai Fiction –elokuva. Illan päätteeksi ja alkavan flunssan kunniaksi päätimme käydä syömässä meksikolaista ruokaa. Parin viime viikon aikana viikonloppuruokailujen painopiste on selvästi ollut siirtymässä intialaisesta meksikolaiseen.