TV-raportti

Vietimme uuden vuoden aaton hyvin rauhallisesti istumalla kotosalla ja syöden tietenkin hyvää ruokaa viinin kera. Illalla nautimme juustoja Tommi seuranamme rupatellen keskenämme ja katsellen televisiota. Taikalaatikkoa tulikin tuijotettua kuutisen tuntia, ja sinä aikana nähtyä sen verran erikoista toimintaa, että siitä on paikallaan raportoida tarkemmin.

Ilta alkoi katsomalla suoraa lähetystä Saitama Super Arenalta, jossa testosteroni virtasi Pride FC Shockwave -taistelulajiturnauksen muodossa. Miehestä mittaa oli ympäri maailmaa tullut ottamaan niin judon olympiamitalisteja, entisiä sumopainijoita kuin jiu-jitsun taitajia. Inhoan nyrkkeilyä, mutta silloin tällöin olen nähnyt lyhyitä pätkiä samantyylisistä K-1 otteluista ja kiinnostunut asiasta. Pridessa ukoille isketään hanskat käteen ja katsotaan, kumpi antautuu ensin, elleivät molemmat sitten kestä 20 minuuttia lyöntejä, potkuja, painia ja ikäviä nivellukkoja.

Loppujen lopuksi homma osoittautuikin ikävän tylsäksi nysväämiseksi. Suurin osa ajasta kului könyten kanveesissa, jossa ei kumpikaan saanut mitään aikaan. Parhaimmat matsit loppuivat pikaisesti toisen köriläistä saatua vastustajansa raajan väännettyä liian kivuliaaseen asentoon. Plaah.

Vuodenvaihteen uhkaavasti lähestyessä vaihdoimme toiselle kanavalle, jossa lupaavasti oli käynnissä laskenta h-hetkeen. Japanilaiset tv-showt ovat kuuluisia mielikuvituksellisuudestaan, mutta tämä ohjelma osoittautui niin omituiseksi, etteivät sanat sitä riitä kuvaamaan. Yritän kuitenkin.

Jonnekin ulos keskelle ei mitään oli rakennettu valtava ramppi, jota ylös kiskoja pitkin hilattiin jättimäistä punaista hirviön pääksi maalattua palloa. Muutama kommentaattori ja vieras toppatakeissaan ihmettelivät, kun eräs tyyppi puettiin pitkien vaiheiden jälkeen tengu-peikkojen toimesta punaiseen lannevaatteeseen. Palloa hilattiin ylemmäksi ja loitsuja luettiin lisää ja lannevaatteen perässä roikkunut pitkä kangaspala yhdistettiin polttoaineella täytettyyn pitkään ja kapeaan kaivantoon, joka toimi sytytyslankana.

Puolialastoman sankarimme ammuttua tulinuolella tahallaan reilusti ohi pallosta hän heitti päälleen pari kiulullista vettä. Hänen höyrytessään nolla-asteisessa ilmassa ja lukiessa viimeisiä loitsujaan pallohirviö syttyi kuitenkin lopulta palamaan. Tengu-peikot tuikkasivat sitten kaivannon tuleen, ja pian ramppia ylös juoksi puolialaston hyypiö kirjaimellisesti tuli perseen alla. Hänen onnekseen pallohirviön suu aukeni, ja sinne hän sitten livahti. Ilmeisesti pallo oli tulen kestävä, sillä liekit roihusivat korkeina sen ulkopuolella monta minuuttia ennen seuraavaa vaihetta, joka oli tietenkin pallon lykkääminen kiskoja alas. Tämä päättyi räjähdyksiin ja valoefekteihin kiskojen loppuessa. Sammunut pallo jäi maahan kellalleen.

Kaiken tämän ajan vieraana ollut nainen oli kirkunut paniikissa ja järkyttynyt sydänjuuriaan myöten tapahtumien kulusta. Palloon juossut mies oli siis löydettävä, joten jostain kaivettiin esiin metallinpaljastimen muotoinen UFO-teknologiaa selvästi edustanut etsintälaite. Vilkkuvalojen avulla suunnistaen päädyttiin lopulta maassa lojuneen hirviönaamarin luo. Tai niin vieraat luulivat, kunnes maan alta kömysi esiin kadonnut mies ilkialasti, ja naamari paljastui hänen takapuoleensa maalatuksi kuvaksi! Jostain tyyppi sai käteensä kiulun peittääkseen perhekalleutensa haastattelun ajaksi.

Tämä ei kuitenkaan vielä ollut mitään, sillä pian sama tyyppi olikin johtamassa jostain ilmaantunutta 50-henkistä samoin maalattua mieskuoroa. Kuitenkin vain hän itse lauloi, ja muut keskittyivät heiluttelemaan maalattua takapuoltaan yleisölle kameroiden zoomaillessa välillä vilkkuneita karvapalloja.

Onneksi ohjelma loppui tähän, sillä enempää käsittämättömyyksiä emme olisi enää kestäneet. Seuraava ohjelma oli kuitenkin juuri sopiva rentouttamaan aivomme. Nimeltään se oli G-1 Grand Prix, ja ideana siinä oli pistää kauniit mallitytöt kilpailemaan toisiaan vastaan. Jo ensimmäinen kilpailulaji tosin osoitti ohjelman olevan hieman epätavallinen. Tyttöjen päähän nimittäin pudotettiin peltisoikko, ja heidän tehtävänsä oli pitää hymy naamallaan keskeytyksettä tästä huolimatta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen hymyttömät neidot eliminoitiin ja pudotuskorkeutta nostettiin, kunnes lopulta oltiin 250 sentissä! Niin vain voittajat pitivät huulet kestohymyssä noinkin korkealta kalloon kumahtaneesta soikosta välittämättä.

Tämän jälkeen muut lajit eivät enää tuntuneet miltään, joten mainitsen ne vain lyhyesti. Seuraavaksi tytöt pistettiin vaihtamaan asua pukukopissa, nopein tietenkin voitti. Asut vaihtelivat ranskalaisesta sisäköstä lateksimekkoihin, ja kamerat tietenkin tirkistelivät parhaansa mukaan koppeihin. Sen jälkeen oltiin kukkulan kuningasta bikineissä, pysyttiin parin tolpan päällä hassuissa asennoissa mahdollisimman pitkään ja ryöstettiin vastustajalta polvisukkia. Välillä, syystä tai toisesta, koettiin tarpeelliseksi pyörittää joku tytöistä studion lattian poikki niin, että alushousut vilkkuivat. Lopulta eräs neidoista saatiin voittajaksi, ja hänelle annettiin mestarin vyö kuin nyrkkeilyssä ikään. Yleisö muuten koostui pelkästään vailla paitaa olevista miehistä.

Tämän jälkeen oli aamuyö jo niin pitkällä, että oli pakko taipua nukkumaan. Harmi sinänsä, sillä mainosten perusteella seuraavat ohjelmat olisivat olleet vähintäänkin yhtä mielenkiintoisia.

Aamulla oli sitten edessä aikainen herätys, kun Hessu palasi Australiasta meidän ovikelloamme rinkuttamaan.