Sumoa ja juhlimista

Koska vaimoni potee pientä tätä seuraavan artikkelin kuvaamien seikkailujen tuoksinassa saatua flunssanpoikasta, raportoin minä jälleen elämämme kiemuroista.

Minna keksi lopultakin ainakin yhden selityksen täkäläisten ihmisten nuorekkaalle iholle käytyään Suomessa pari kertaa kosmetologilla. Heti hänen Japanista kotimaahan saavuttuaan kosmetologi oli kovasti kehunut hänen ihonsa kuntoa, mutta toista kuukautta Suomessa vietettyään sama kauneudenhoitaja oli päivitellyt kasvoille ilmestyneitä lukuisia ryppyjä, vaikka vaimoni olikin rasvannut kasvojaan säännöllisesti. Japaniin saavuttuaan hän on taas nuorentunut useita vuosia ihan vain olemalla täällä Tokion kosteassa ilmastossa. Ei siis muuta kuin kaikki tänne Japaniin kauneuslomalle!

Turvallisuuttamme parannettiin taas. Se meidän viime vuonna pois päältä kytkemämme ovihälytin on muuten vieläkin sammutettuna - ei ole kukaan sen melua kaivannut. Nyt joku paperinpyörittäjä oli oivaltanut, että talomme portti on ainoa vartioimaton ja lukitsematon sellainen koko RIKENissä, eli kuka tahansa hiippari voi vapaasti tulla sitä kautta sotkemaan tutkijoiden elämää. Nyt on sitten talomme ja muun kampuksen välissä numerolukittu portti. Toisin kuin kampuksen toisessa päässä olevaa samanlaista porttia, tätä ei yllä avaamaan kurkottamalla kädellään portin yli, vaan on turvauduttava kädellisten perinteiseen oksatyökaluun ja tyrkättävä sillä lukonkieli auki. Tämä siis jos ei jaksa näpytellä koodia. Kyllä nyt on paljon turvallisempi olo.

Sumoturnaus tuli taas Tokioon, eikä mikään voinut meitä estää sinne menemästä. Pyysin aulasihteeriämme Satchi-sania varaaman liput puhelimitse ja kävin ne sitten itse hakemassa lähikauppamme kopiokone-faksi-lippuautomaatista. Ensi kerralla yritän ostaa liput suoraan koneelta kun se näyttäisi olevan mahdollista ilman ennakkovarausta, ja japaninkielinen käyttöliittymäkään ei ole enää ylitsepääsemätön ongelma.

Sumo oli hauskaa, niin kuin aina, vaikka lukuisat loukkaantumiset laskivatkin turnauksen tasoa. Yokozuna Asashoryu metsästi kuudetta peräkkäistä turnausvoittoaan päästäkseen tasoihin legendaarisen Taihon ennätyksen kanssa. Bulgarialainen nuori lupaus Kotooshu (204 cm, 143 kg) oli kuitenkin aiheuttaa suuryllätyksen voittamalla esimmäiset 12 otteluaan samalla kun Asashoryu (185 cm, 143 kg) meni häviämään kahdesti. Sitten kaverukset pääsivätkin ottamaan mittaa toisistaan. Värikkäässä ottelussa Kotooshu onnistui pääsemään Asashoryun taakse ja nappasi vielä vyöotteenkin. Normaalipainijan tapauksessa on peli tässä tilanteessa selvä, mutta niin vaan yokozuna pyöräytti salamana piruetin ja dumppasi haastajan tylysti turvalleen.

Viimeisinä päivinä Asashoryu kiri tasoihin (13-2) ja uusintaottelussa Kotooshulla meni selvästi löysät housuun Asashoryun tappajankatseen edessä, hän kompasteli jo alkurituaaleissa puhumattakaan itse ottelusta. Seuraavassa turnauksessa supermongoli yrittää ensimmäisenä painijana voittaa kaikki kuusi turnausta samana vuonna - viimeisestä 12 turnauksesta hän onkin vaatimattomasti voittanut vain 11. Tästä huolimatta japanilaiset tiedotusvälineet ovat hehkuttaneet Kotooshua maasta taivaaseen, onhan hän sentään valkoihoinen, ja tällä hetkellä ainoa varteenotettava haastaja mongolivallalle. Kovaa vauhtia kohti huippua on tosin kohoamassa virolainen jätti Baruto (197 cm, 164 kg), joka teki selvää jälkeä vastustajistaan alemmassa divisioonassa (juryo). Ensi vuonna saatamme siis päästä kannattamaan veljeskansamme edustajaa!

Kotimatkallamme saimme ihailla täysikuuta, olihan nyt syksyn virallinen kuunkatseluaika (o-tsukimi).

Juhliakin olemme viime aikoina ehtineet. Kampuksemme ainoat muut suomalaiset Y&T kyllästyivät asumaan maaseudulla ja vuokrasivat omakotitalon Ikebukurosta. Vuokra on luokkaa tuplasti meidän maksamamme, mutta sillä saa pienen, kolmikerroksisen ja viihtyisän lukaalin rauhalliselta alueelta ihan Tokion sykkeen tuntumasta. Jos aikoisimme itse asua Tokiossa pidempään, juuri noin haluaisimme asua. Perinteiseen tapaan Y&T järjestivät mainiot tuparit isänmaallisen sinisine booleineen ja grilliruokineen (autokatos=grillikatos). Me tekaisimme läjän karjalanpiirakoita (Minna leipoi, minä rypytin), jotka muuten olivat aivan älyttömän hyviä, vaikka itse sanonkin. Myös paikalliset tykkäsivät, vaikkeivät millään ymmärtäneet, että riisistä voi tehdä sellaista täytettä. Eihän täällä riisipuuroa ikinä syödä. Tietysti jotkut välttämättä halusivat syödä piirakat puikoilla. Myös Turkinpippureista tekemämme salmiakkivotka hävisi jonnekin, luultavasti pääosin paikalla olleiden seitsämän suomalaisen suihin.

Jos muuten kiinnostaa tarkemmin tietää miten asunto Japanissa vuokrataan, kannattaa lukea Yoen kiehtova selostus aiheesta. Sisältää myös kuvan talosta.

Myös Katariina ja Tero muuttivat yllättäen, ikävä kyllä työn perässä takaisin Suomeen. Tätä perin harmillista tapahtumaa juhlittiin pariinkin otteeseen, heillä kotona, karaokessa ja vielä Christon Cafessa. Saimme heiltä perinnöksi chilipensaita, ja osan tavaroistamme heidän mukanaan muuttokontissa Suomeen.

Tämän jutun ensimmäinen ja viimeinen kuva ovat Kitchijojissa näkemästämme juhlasta (matsuri), jossa perinteiseen tyyliin kanniskeltiin porukalla alttareita (mikoshi), paukuteltiin taikorumpuja ja pidettiin hauskaa.