Tuomas ja Minna
Saimme taas piristystä arkeemme pariksi kuukaudeksi, kun kollegani Tuomas ja tyttöystävänsä Minna (kuinkas muuten) Joensuusta päättivät tulla tänne tutkimaan ja kotirouvailemaan. Seuraavassa kerron, kuinka heidät on orientoitu elämään Japanissa.
Tietoliikenneyhteyksien avaamiseksi piti heti ensimmäiseksi hankkia liitin, jolla suomalainen pistoke saatiin mahtumaan japanilaiseen pistorasiaan. Sähköhän on täällä myös erilaista, mutta nykyisille kannettaville tietokoneille kelpaa onneksi millainen sähkö tahansa. Samoin tein ostimme myös suodattimen suihkuun sekä juomavettä varten suodatinkannun, sillä paikallisvesi oli tulokkaidenkin mielestä epämiellyttävän tuoksuista ja makuista. Viimeset matkapölyt huuhtoutuivat lähikylpylämme virkistäviin vesiin.
Seuraavaksi oli vuorossa juna- ja metroverkon käyttökoulutus, eli ei muuta kuin kavereille linjakartat ja ladattavat Suica-kortit kouraan ja menoksi. Oleelliset shoppailupaikat kuten 100 jenin kaupat, halpa vaatekauppa Uniqlo, kansainväliset ruoka- ja kirjakaupat (Kinokuniya) ja elektroniikkataivas BicCamera löytyivät äkkiä kun on hyvät oppaat. "Luovan elämän kaupan" eli Tokyu Handsin kiertäminen kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin, ja tällä kertaa eniten huvitusta aiheuttanut löytö upeiden Halloween-asujen lisäksi oli puhelinkoppiakin pienempi puurakenteinen yhden hengen sauna (3000 euroa, kuva T&M). Parhaaksi kaupaksi T&M kuitenkin valitsivat perustavaratalomme Ito-Yokadon, sillä sen kenkäosastolta he molemmat löysivät elämänsä parhaita kenkiä pilkkahintaan. Allekirjoittanut kuitenkin osti kenkänsä kesälomalla Suomesta monta kertaa kalliimmalla, sillä tarpeeksi isoja lapikkaita ei täältä kääpiöiden maasta löydy.
Hengissäpysymiskoulutukseen kuului tietysti tärkeimpien ravintoloiden esittely. Lähiravintola Gusto ja vakio-izakayamme Watami saivat hyväksynnän, samoin useampikin testaamamme intialainen aidoissa tandooriuuneissa tehtyine tulisine ruokineen. Meillekin uusi kokemus oli paikallinen Rosson vastine Fracasso. Ruokien hinnat ovat puolet Rossosta laadun kärsimättä, palvelu japanilaisen hyvää, mutta 180 jenin (1,30 euroa) hintainen rajoittamaton juomaoikeus (mehu, virvoitusjuomat sekä 7 lajia kahvia, teetä ja erinomaista kaakaota) oli tulokkaiden mielestä kaikkein käsittämättömintä. Itse söin mustekalan musteella mustattua pastaa mustekalan mustien lonkeroiden kera, hintaan 4 euroa. Jos Tokio on maailman kallein paikka asua, mikä Suomi sitten on?
Prepaid-kännykän hankkiminen oli osoittautua ylivoimaiseksi. Sellaista ei nimittäin nykykäytännön mukaan ulkomaalainen noin vain saakaan, vaan vaaditaan ulkomaalaiskortti, jota ei taas saa ilman viisumia, jollaista Tuomaksella apurahatutkijan statuksensa takia ole. Pitkällisten vaiheiden jälkeen kysyin apua Tommilta, joka opasti minua ystävällisesti: "Osta hyvä mies se kännykkä omissa nimissäsi ja anna se sitten vieraittesi käyttöön." Vaaditaan neljä yliopistokoulutettua henkilöä olemaan älyämättä näin simppeli seikka itse. Teimme siis työtä neuvottua ja pian oli hallussamme Vodafonen englantia puhuva prepaid-härveli vailla ongelman häivää.
Luonnonilmiöiden suhteen näytti hyvältä, kun eräs taifuuni näytti aikansa jahkailtuaan suuntaavan suoraan kohti Tokiota. Viime hetkellä se kuitenkin kurvasi itään, kuten taifuunit usein tekevät, joten kunnon myrsky jäi nyt näkemättä. Sen sijaan se toi mukanaan tervetulleet siniset taivaat, sillä siihen asti olikin satanut pari viikkoa putkeen. Myös pari kertaa on maa järissyt, mutta ensimmäisen missasimme pällistellessämme Shinjukun pilvenpiirtäjiä (kävellessä ei pieniä järistyksiä huomaa) ja toisen huomasivat vain Minnat meidän miesten huhkiessa kuntosalilla. Television pääuutislähetys ilmoitti jälkimmäisen järistyksen jälkeen, ettei kuolonuhreja ole, vain eräs 80-vuotias mummo oli pudonnut sängystä ja saanut nenäverenvuodon.
Kuntoilupaikan löytäminen intohimoiselle urheilija-Tuomakselle olikin hankala juttu. Kuten kännykkää tai pankkitiliä, ei myöskään kuntosalijäsenyyttä saa ilman ulkomaalaiskorttia. Hermostuneen Tuomaksen jo tuomittua koko Japanin kansan rasisti-idiooteiksi sai hämmästynyt tutkija Tanaka-san kuulla ongelmasta. Hän lupasikin selvittää asian oitis. No, tunnin saleja läpi soiteltuaan ja turhaan kyseltyään syytä tähän älyttömään sääntöön ("se nyt on vähän vaikea asia..." oli vakiovastaus) hän lopulta savun jo alkaessa nousta hänen korvistaan onnistui löytämään Wako-shin kaupungin ylläpitämän salin, jonne myös epäilyttävät ulkomaalaishiipparit ovat tervetulleita.
Lähdin Tuomaksen mukaan tulkiksi, ja puolen tunnin pyörämatkan päästä keskeltä teollisuuskomplekseja ja jätteenkäsittelylaitoksia löytyikin pieni ja viihtyisä kuntosali. Tiskillä ollut tyyppi puhui vieläpä englantia ja salilla oli tavallisten härveleiden ja painojen lisäksi myös ilmainen ohjaaja. Koska olen kuntosalien suhteen aika kokematon, seurasin Tuomaksen ohjelmaa, joskin huomattavin helpotuksin tyyliin "taitaa olla tuo 45 asteen kulma sulla tässä vatsalihasliikkeessä vähän liikaa, pistetääs penkki vaaka-asentoon." Oivallisen treenin jälkeen totesimme siisteissä suihkutiloissa olevan myös kylpyammeita, ja kaiken huipuksi löysimme aidon suomalaisen saunan kivikiukaineen kaikkineen! Pois lähtiessä kysyimme, pitäisikö tästä jotain maksaakin ja saimme kuulla ensimmäisen kerran olevan meille ilmaisen ja seuraavien kertojen maksavan meille Rikenin työntekijöinä hulppeat 300 jeniä (2 euroa).
Omalta osaltani kuukauden saavutukseksi on luettava pizzan tilaaminen kotiin puhelimitse. Yoe on monesti kehunut, miten helppoa se on, ei tarvitse kuin ihan vähän osata japania. Tämän innoittamana päätin tilata sitten syötävää meille kaikille Pizza-la -nimisestä paikasta (nimihän on selvää suomea kuten sikala ja juottola). Pizzapoika kyseli tietenkin ensin nimen, osoitteen ja puhelinnumeron, ja sitten vain kerroin tahtomieni pizzojen nimet (menu englanniksi). Pieniä vaikeuksia tuotti vain yllättävä tarjous ilmaisesta juomasta, mutta pienellä säädöllä tästäkin selvittiin. Hämmästyttävää, miten vähäiselläkin kielitaidolla voi saada kaikenlaista aikaan. Pizza oli hyvää, joskin vähän kalliinpuoleista.
Jos ei halua tuntea oloaan lukutaidottomaksi lapseksi, on vähänkin pidempään Japanissa asuvien syytä opetella edes kirjoitusjärjestelmän perusteet. Siispä käskin T&M:n viipymättä asentaa koneillensa Slime Forest -pelin ja kuten arvelinkin, muisti-ihme Tuomas ilmoitti alkuahdistuksesta päästyään ("nää näyttää kaikki ihan samalta!") parin päivän jälkeen osaavansa ulkoa kaikki 100 tavumerkkiä, ja on tällä hetkellä menossa jossain 300 kanjimerkin paikkeilla. Tämä inspiroi minunkin aloittamaan pelaamisen uudelleen, sillä tuota vauhtia 500 merkin osaamisellani ei voi pitkään kehuskella. Kuulemma on jo ollut paljon apua varsinkin katakanojen osaamisesta, niillähän voi ravintolassakin lukea suuren osan ruokalistaa osaamatta kieltä ollenkaan.
Kulttuuripuolella merkittävin kokemuksemme on ollut Kawagoe-matsuri, lähikaupungissa järjestettävä vuotuinen perinnejuhla. Tapahtuman kohokohta ovat kaduilla seilaavat toistakymmentä upean koristeellista pientä teatteria (englanniksi "float"), jotka toisensa kohdatessaan käyvät näytelmällisen taistelun toisiaan vastaan. Olivat varsinkin iltapimeässä lukuisine paperilyhtyineen vaikuttavia ilmestyksiä. Myös kohtuulliseen 1000 jenin (7 euroa) hintaan käytettyjä silkkikimonoita myynyt liike herätti ihastusta. Suurimman vaikutuksen tosin taisi tehdä jo monesti vierailemamme veitsikauppa partaveistäkin terävimpine kokin työkaluineen. Mikään ei ole vaikuttavampaa kuin leikata pienellä käsintaotulla veitsellä juuresta kuin ilmaa vain työntämällä veistä eteenpäin, ja sitten kuulla itse kauppiaan sanovan: "jos ostat sen, minä teroitan sen kunnolla - se on vielä vähän keskentekoinen."
On myös osoittautunut, ettei Suomesta noin vain eroon pääse. Ikebukuron Sunshine Streetin peliluolista raikaa pihalle Children of Bodomin kitarasoolo, ja kuntosalilla soi imatralainen Twilightning. Harajukun hyperteatraalisessa Takenoko-vaatekaupassa näkyy joskus shoppailleen Mike Monroe. Wako-shin aseman seinällä on Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvan juliste. Suomen suurlähetystössä pomppaa jostain teknologialehtisestä esiin joensuulaisen fysiikan opiskelijattaren kuva. Törmäsimme myös spontaanisti Shinjukun kaduilla Yoehen ja Tommiin. Näin on maailma pieni.
Tietoliikenneyhteyksien avaamiseksi piti heti ensimmäiseksi hankkia liitin, jolla suomalainen pistoke saatiin mahtumaan japanilaiseen pistorasiaan. Sähköhän on täällä myös erilaista, mutta nykyisille kannettaville tietokoneille kelpaa onneksi millainen sähkö tahansa. Samoin tein ostimme myös suodattimen suihkuun sekä juomavettä varten suodatinkannun, sillä paikallisvesi oli tulokkaidenkin mielestä epämiellyttävän tuoksuista ja makuista. Viimeset matkapölyt huuhtoutuivat lähikylpylämme virkistäviin vesiin.
Seuraavaksi oli vuorossa juna- ja metroverkon käyttökoulutus, eli ei muuta kuin kavereille linjakartat ja ladattavat Suica-kortit kouraan ja menoksi. Oleelliset shoppailupaikat kuten 100 jenin kaupat, halpa vaatekauppa Uniqlo, kansainväliset ruoka- ja kirjakaupat (Kinokuniya) ja elektroniikkataivas BicCamera löytyivät äkkiä kun on hyvät oppaat. "Luovan elämän kaupan" eli Tokyu Handsin kiertäminen kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin, ja tällä kertaa eniten huvitusta aiheuttanut löytö upeiden Halloween-asujen lisäksi oli puhelinkoppiakin pienempi puurakenteinen yhden hengen sauna (3000 euroa, kuva T&M). Parhaaksi kaupaksi T&M kuitenkin valitsivat perustavaratalomme Ito-Yokadon, sillä sen kenkäosastolta he molemmat löysivät elämänsä parhaita kenkiä pilkkahintaan. Allekirjoittanut kuitenkin osti kenkänsä kesälomalla Suomesta monta kertaa kalliimmalla, sillä tarpeeksi isoja lapikkaita ei täältä kääpiöiden maasta löydy.Hengissäpysymiskoulutukseen kuului tietysti tärkeimpien ravintoloiden esittely. Lähiravintola Gusto ja vakio-izakayamme Watami saivat hyväksynnän, samoin useampikin testaamamme intialainen aidoissa tandooriuuneissa tehtyine tulisine ruokineen. Meillekin uusi kokemus oli paikallinen Rosson vastine Fracasso. Ruokien hinnat ovat puolet Rossosta laadun kärsimättä, palvelu japanilaisen hyvää, mutta 180 jenin (1,30 euroa) hintainen rajoittamaton juomaoikeus (mehu, virvoitusjuomat sekä 7 lajia kahvia, teetä ja erinomaista kaakaota) oli tulokkaiden mielestä kaikkein käsittämättömintä. Itse söin mustekalan musteella mustattua pastaa mustekalan mustien lonkeroiden kera, hintaan 4 euroa. Jos Tokio on maailman kallein paikka asua, mikä Suomi sitten on?
Prepaid-kännykän hankkiminen oli osoittautua ylivoimaiseksi. Sellaista ei nimittäin nykykäytännön mukaan ulkomaalainen noin vain saakaan, vaan vaaditaan ulkomaalaiskortti, jota ei taas saa ilman viisumia, jollaista Tuomaksella apurahatutkijan statuksensa takia ole. Pitkällisten vaiheiden jälkeen kysyin apua Tommilta, joka opasti minua ystävällisesti: "Osta hyvä mies se kännykkä omissa nimissäsi ja anna se sitten vieraittesi käyttöön." Vaaditaan neljä yliopistokoulutettua henkilöä olemaan älyämättä näin simppeli seikka itse. Teimme siis työtä neuvottua ja pian oli hallussamme Vodafonen englantia puhuva prepaid-härveli vailla ongelman häivää.
Luonnonilmiöiden suhteen näytti hyvältä, kun eräs taifuuni näytti aikansa jahkailtuaan suuntaavan suoraan kohti Tokiota. Viime hetkellä se kuitenkin kurvasi itään, kuten taifuunit usein tekevät, joten kunnon myrsky jäi nyt näkemättä. Sen sijaan se toi mukanaan tervetulleet siniset taivaat, sillä siihen asti olikin satanut pari viikkoa putkeen. Myös pari kertaa on maa järissyt, mutta ensimmäisen missasimme pällistellessämme Shinjukun pilvenpiirtäjiä (kävellessä ei pieniä järistyksiä huomaa) ja toisen huomasivat vain Minnat meidän miesten huhkiessa kuntosalilla. Television pääuutislähetys ilmoitti jälkimmäisen järistyksen jälkeen, ettei kuolonuhreja ole, vain eräs 80-vuotias mummo oli pudonnut sängystä ja saanut nenäverenvuodon.Kuntoilupaikan löytäminen intohimoiselle urheilija-Tuomakselle olikin hankala juttu. Kuten kännykkää tai pankkitiliä, ei myöskään kuntosalijäsenyyttä saa ilman ulkomaalaiskorttia. Hermostuneen Tuomaksen jo tuomittua koko Japanin kansan rasisti-idiooteiksi sai hämmästynyt tutkija Tanaka-san kuulla ongelmasta. Hän lupasikin selvittää asian oitis. No, tunnin saleja läpi soiteltuaan ja turhaan kyseltyään syytä tähän älyttömään sääntöön ("se nyt on vähän vaikea asia..." oli vakiovastaus) hän lopulta savun jo alkaessa nousta hänen korvistaan onnistui löytämään Wako-shin kaupungin ylläpitämän salin, jonne myös epäilyttävät ulkomaalaishiipparit ovat tervetulleita.
Lähdin Tuomaksen mukaan tulkiksi, ja puolen tunnin pyörämatkan päästä keskeltä teollisuuskomplekseja ja jätteenkäsittelylaitoksia löytyikin pieni ja viihtyisä kuntosali. Tiskillä ollut tyyppi puhui vieläpä englantia ja salilla oli tavallisten härveleiden ja painojen lisäksi myös ilmainen ohjaaja. Koska olen kuntosalien suhteen aika kokematon, seurasin Tuomaksen ohjelmaa, joskin huomattavin helpotuksin tyyliin "taitaa olla tuo 45 asteen kulma sulla tässä vatsalihasliikkeessä vähän liikaa, pistetääs penkki vaaka-asentoon." Oivallisen treenin jälkeen totesimme siisteissä suihkutiloissa olevan myös kylpyammeita, ja kaiken huipuksi löysimme aidon suomalaisen saunan kivikiukaineen kaikkineen! Pois lähtiessä kysyimme, pitäisikö tästä jotain maksaakin ja saimme kuulla ensimmäisen kerran olevan meille ilmaisen ja seuraavien kertojen maksavan meille Rikenin työntekijöinä hulppeat 300 jeniä (2 euroa).
Omalta osaltani kuukauden saavutukseksi on luettava pizzan tilaaminen kotiin puhelimitse. Yoe on monesti kehunut, miten helppoa se on, ei tarvitse kuin ihan vähän osata japania. Tämän innoittamana päätin tilata sitten syötävää meille kaikille Pizza-la -nimisestä paikasta (nimihän on selvää suomea kuten sikala ja juottola). Pizzapoika kyseli tietenkin ensin nimen, osoitteen ja puhelinnumeron, ja sitten vain kerroin tahtomieni pizzojen nimet (menu englanniksi). Pieniä vaikeuksia tuotti vain yllättävä tarjous ilmaisesta juomasta, mutta pienellä säädöllä tästäkin selvittiin. Hämmästyttävää, miten vähäiselläkin kielitaidolla voi saada kaikenlaista aikaan. Pizza oli hyvää, joskin vähän kalliinpuoleista.
Jos ei halua tuntea oloaan lukutaidottomaksi lapseksi, on vähänkin pidempään Japanissa asuvien syytä opetella edes kirjoitusjärjestelmän perusteet. Siispä käskin T&M:n viipymättä asentaa koneillensa Slime Forest -pelin ja kuten arvelinkin, muisti-ihme Tuomas ilmoitti alkuahdistuksesta päästyään ("nää näyttää kaikki ihan samalta!") parin päivän jälkeen osaavansa ulkoa kaikki 100 tavumerkkiä, ja on tällä hetkellä menossa jossain 300 kanjimerkin paikkeilla. Tämä inspiroi minunkin aloittamaan pelaamisen uudelleen, sillä tuota vauhtia 500 merkin osaamisellani ei voi pitkään kehuskella. Kuulemma on jo ollut paljon apua varsinkin katakanojen osaamisesta, niillähän voi ravintolassakin lukea suuren osan ruokalistaa osaamatta kieltä ollenkaan.
Kulttuuripuolella merkittävin kokemuksemme on ollut Kawagoe-matsuri, lähikaupungissa järjestettävä vuotuinen perinnejuhla. Tapahtuman kohokohta ovat kaduilla seilaavat toistakymmentä upean koristeellista pientä teatteria (englanniksi "float"), jotka toisensa kohdatessaan käyvät näytelmällisen taistelun toisiaan vastaan. Olivat varsinkin iltapimeässä lukuisine paperilyhtyineen vaikuttavia ilmestyksiä. Myös kohtuulliseen 1000 jenin (7 euroa) hintaan käytettyjä silkkikimonoita myynyt liike herätti ihastusta. Suurimman vaikutuksen tosin taisi tehdä jo monesti vierailemamme veitsikauppa partaveistäkin terävimpine kokin työkaluineen. Mikään ei ole vaikuttavampaa kuin leikata pienellä käsintaotulla veitsellä juuresta kuin ilmaa vain työntämällä veistä eteenpäin, ja sitten kuulla itse kauppiaan sanovan: "jos ostat sen, minä teroitan sen kunnolla - se on vielä vähän keskentekoinen."
On myös osoittautunut, ettei Suomesta noin vain eroon pääse. Ikebukuron Sunshine Streetin peliluolista raikaa pihalle Children of Bodomin kitarasoolo, ja kuntosalilla soi imatralainen Twilightning. Harajukun hyperteatraalisessa Takenoko-vaatekaupassa näkyy joskus shoppailleen Mike Monroe. Wako-shin aseman seinällä on Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvan juliste. Suomen suurlähetystössä pomppaa jostain teknologialehtisestä esiin joensuulaisen fysiikan opiskelijattaren kuva. Törmäsimme myös spontaanisti Shinjukun kaduilla Yoehen ja Tommiin. Näin on maailma pieni.
kirjoittaja: Janne, 11:37 ip.
0 Kommentteja
Lähetä kommentti
<< Home