Budjettikeskustelu

Kävinpä äsken sihteerimme juttusilla pitkästä aikaa. Keskustelu eteni seuraavasti.

Sihteeri: ...joo, ja Tanaka-san hoitaa tämän jutun. Ai niin, sinun budjettisi viimeinen käyttöpäivä on sitten kahden viikon päästä.
Minä: Tosiaan, niinhän se oli viimekin vuonna. Tänä vuonna ei varmaan minulla olekaan niin paljon rahaa tuhlattavaksi, vai kuinka? Silloinhan ostin hädissäni kirjavuoren ja kavereille kalliita kemikaaleja.
Sihteeri: Ai sinä et tiedä budjettisi summaa *nauraa*. No katsotaas *näpyttää laskinta*. Näkyy olevan satatuhatta jeniä.
Minä: Satatuhatta? Tässä on kyllä kuusi nollaa!
Sihteeri: Ups, anteeksi, tarkoitin miljoona jeniä, englannin lukusanat on niin hankalia.
Minä: Siis minun tietokonetyöläisen, joka en kuluta kuin sähköä ja mustekyniä, pitäisi tuhlata 7000 euroa parissa viikossa?
Sihteeri: Joo, ja muistakin kuluttaa kaikki tai byrokratia ei tykkää.

Olen aina ollut huono tuhlaamaan rahaa. Meninpä siis kysymään, olisiko kalliita koejärjestelyitä käyttävillä kolleegoillani tarvetta ostaa jotakin. Ei ollut. Ryhmäpäällikkö Okamoto-san opasti uuden 30-tuumaisen näyttönsä takaa: "Osta iso monitori. Tai kaksi. Tai vaikka kolme!" Hmm. Näytön voisi kyllä uusia, se on aika pieni. Tosin niin on myös työpöytäni. Ehkä voisin uusia myös läppärini, sehän on sentään jo kohta kaksivuotias. Laskentatehon lisäys ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Henkilökohtaista kirjastoakin voisi vähän laajentaa.

Suuria ovat ihmisen ongelmat suuressa maailmassa.