Keskusteluja sihteerin kanssa, osa 2
Tänään hiipi sihteeri kimppuun jonkin japaninkielisen lomakkeen kanssa. Käytiin seuraava, sihteerin kehnon englanninkielen sävyttämä keskustelu.
Sihteeri: Sumimasen, chotto.. tämmöinen juttu olisi.. Anoo, Kawata-sensei tahtoo palkata sinut ja... eetto desu nee... pitäis saada referenssiksi niinkun... nan desu ka, kuukausipalkka.. että paljonko?
Minä: Eeee?! Chotto wakaranai, otetaas uusiksi, siis kuka tahtoo mitä ja mitä siihen lomakkeeseen pitää pistää?
(Sama keskustelu toistuu muutaman kerran, kunnes tieto tihkuu kielimuurin läpi allekirjoittaneen aivolohkoon.)
Minä: Ok, siis Kawata-sensei haluaisi palkata minut. Miten pitkäksi aikaa?
Sihteeri: Anoo kolmeksi kuukaudeksi, nee.
Minä: Ahaa, siis apurahani loppumisen jälkeen heinä-, elo- ja syyskuuksi..
Sihteeri: A, sumimasen! Kolmeksi vuodeksi, tarkoitin.
Minä: Kolmeksi vuodeksi!
Sihteeri: Hai, so desu nee, ja minun pitää hakea rahoitusta tänään, ja pitäisi tietää joku arvio palkasta, ihan näin alustavasti. Ei tätä vielä päätetty ole.
Kirjoitin sitten hädissäni paperille jonkinlaisen numeron vastaten käsitystäni labran yleisestä tulotasosta. Sihteeri poistui tyytyväisenä jättäen minut suu auki tuijottamaan tietokonettani ja prosessoimaan uutta tietoa. Olen jo jonkin aikaa orientoitunut Suomeen paluuseen, ja nyt sitten sotketaan koko homma tarjoamalla töitä täältä, vaikken ole edes asiasta pomon kanssa puhunut. Ääähh...
No, eipä auta kuin jututtaa Kawataa kun sitä joskus taas seuraavan kerran näkee ja selvittää, onko se ihan oikeasti tosissaan työllistämiseni suhteen. Sitten pitääkin alkaa vakavasti harkita asiaa niin oman urakehityksen kuin vaimonkin elämän suhteen.
Sihteeri: Sumimasen, chotto.. tämmöinen juttu olisi.. Anoo, Kawata-sensei tahtoo palkata sinut ja... eetto desu nee... pitäis saada referenssiksi niinkun... nan desu ka, kuukausipalkka.. että paljonko?
Minä: Eeee?! Chotto wakaranai, otetaas uusiksi, siis kuka tahtoo mitä ja mitä siihen lomakkeeseen pitää pistää?
(Sama keskustelu toistuu muutaman kerran, kunnes tieto tihkuu kielimuurin läpi allekirjoittaneen aivolohkoon.)
Minä: Ok, siis Kawata-sensei haluaisi palkata minut. Miten pitkäksi aikaa?
Sihteeri: Anoo kolmeksi kuukaudeksi, nee.
Minä: Ahaa, siis apurahani loppumisen jälkeen heinä-, elo- ja syyskuuksi..
Sihteeri: A, sumimasen! Kolmeksi vuodeksi, tarkoitin.
Minä: Kolmeksi vuodeksi!
Sihteeri: Hai, so desu nee, ja minun pitää hakea rahoitusta tänään, ja pitäisi tietää joku arvio palkasta, ihan näin alustavasti. Ei tätä vielä päätetty ole.
Kirjoitin sitten hädissäni paperille jonkinlaisen numeron vastaten käsitystäni labran yleisestä tulotasosta. Sihteeri poistui tyytyväisenä jättäen minut suu auki tuijottamaan tietokonettani ja prosessoimaan uutta tietoa. Olen jo jonkin aikaa orientoitunut Suomeen paluuseen, ja nyt sitten sotketaan koko homma tarjoamalla töitä täältä, vaikken ole edes asiasta pomon kanssa puhunut. Ääähh...
No, eipä auta kuin jututtaa Kawataa kun sitä joskus taas seuraavan kerran näkee ja selvittää, onko se ihan oikeasti tosissaan työllistämiseni suhteen. Sitten pitääkin alkaa vakavasti harkita asiaa niin oman urakehityksen kuin vaimonkin elämän suhteen.
kirjoittaja: Janne, 6:36 ip.
3 Kommentteja
Jesh! Jääkää tänne meiän kanssa! Kämppä Ikebukurosta! Vastahan te aloititte sitäpaitsi asunnon sisustamisen... saatte luvan mennä Suomeen vaikka kahdeksi kuukaudeksi tarkastamaan että oliko siel Suomes nyt oikeesti kivaa.
Joo, me tullaan siihen teidän yläkertaan, eikös se ole jo tyhjä heinäkuussa? :)
Koska sillä labralla on todistuksesi mukaan rutkasti rahaa, niin eikun niin hävyttömän korkea palkkatoivomus, että itseäsi ihan pyörryttää! Tulevaisuuden lupauksestahan he ovat nyt maksamassa - ihan niin kuin osakemarkkinoilla odotusarvosta! Kahden ihmisen reilu eläminen, korkea vuokra, Suomen matkat, kissojen hoitokulut, verot, vakuutukset, etc. etc. -siihen palkkaan on laskettava. Joten käypä pikaisesti korottamassa sitä toivettasi!!!
Vaikka toisaalta mukavaahan se olisi, jos olisitte täällä lähempänä...
Lähetä kommentti
<< Home