Biletystä

Kuten arvattua, on lähdön lähestyminen näkynyt lisääntyneenä juhlimisena.

Järjestimme laboratoriolleni kiitokseksi kuluneista vuosista Suomi-pippalot. Ruokalistalta löytyi mm. seuraavaa:

• karjalanpiirakoita munavoilla
• perunasalaattia
• kasvis- ja sienipiirakkaa
• graavilohiruisleipää
• lohivoileipäkakkua
• grillattua lenkkiä
  
• suolakurkkuja hunajasmetanalla
  
• näkkileipää
• pullapitko
  
• salmiakkia
• Jaffa-keksejä

Juomapuoli hoitui oluen lisäksi karpaloboolilla, salmiakkikossulla ja viinakaappimme muulla juomatta jääneellä sisällöllä. Musiikki oli tietenkin puhtaasti suomalaista Värttinästä Ville Valoon. Seinät koristelin luontovalokuvilla ja pöydille pistin tulostelemiani Suomi-Japani -vertailutaulukoita tutkijoiden uteliaisuuden tyydyttämiseksi.

Vaadittava shoppailu sujui mukavasti autoilevan kollegani avustuksella. Booliin ostimme jäät pakastealtaasta, ja saimme niihin vielä kassalla kuivajäätä päälle. Oluiden jäähdyttämiseksi lapioimme mukaan säkillisen jäätä marketin jääkoneesta, ilmaiseksi, tosin kävimme myöhemmin vielä täydennystä naapuritalomme kemisteiltä.

Juhlat olivat tietenkin menestys, ainoastaan salmiakki tuomittiin urheista yrityksistä huolimatta syömä- ja juomakelvottomaksi. Ainoan faninsa salmiakkikossu löysi ranskalaisen kollegani äidistä. Karjalanpiirakat olivat taas jotain aivan ihmeellistä, ja seuraava keskustelu toistui lukuisia kertoja illan aikana.

"Näissähän on perunaa, nee?"

"No itse asiassa ei, ne ovat riisipiirakoita."

"Aa, siis tämä kuori on riisiä. Mutta mitäs tämä herkullinen valkoinen sisus sitten on?"

"Ei kun se kuori on tehty ruisjauhoista, niin kuin tuo ruisleipä tuossa. Se sisus on sitä riisiä."

"Eeeee? Ei voi olla totta! Miten riisistä saa tällaista, ihmeellistä..."

Tämä siis riisin luvatussa maassa. Monista oli myös hämmästyttävää kuulla perunoita olevan monenlaisia eri lajikkeita erilaisiin ruokiin.

Useamman kerran illan aikana tultiin minulta kyselemään selvällä suomen kielellä "Hyvää iltaa. Mitä kuuluu?" Eräässä esitteessämme oli kerrottu suomen perusteet ja noheville japanilaisille oikean lausumisen oppimiseen menee noin 10 sekuntia - sama aika kuin suomalaisilta kestää omaksua aito tokiolainen aksentti.

Jossain vaiheessa iltaa meille ilmoitettiin japanilaisten alkoholikiintiön olevan täynnä ja juhlien siksi aika loppua. Pian olivatkin vieraamme ryhmävalokuvien ottamisen lisäksi pistäneet tavarat kasaan, roskat roskiin ja pöydät paikalleen sekä imuroineet lattiat ja tiskanneet astiat. Hämmentävää tehokkuutta. Onneksi telkkarista tuli sopivasti jalkapalloa, sillä ruokaa ja juomaa oli vielä jäljellä ja näin saimme osan porukasta jatkamaan juhlia television äärellä.

Ja mitenkö oheinen Mikki liittyy kaikkeen tähän? Siten, että eräs opiskelijoistamme oli viettänyt pari viime viikkoa hakemalla töitä firmasta jos toisestakin. Lopulta oli tärpännyt, ja hyväksymiskirje oli saapunut Mikki-hiiren tuomana postipaketissa. Söpöhköä.

Seuraavat juhlat olivatkin heti seuraavana päivänä - suomalainen ystävämme Joy täytti vuosia. Syystä tai toisesta paikalle kerääntyi suomalaisia aikamoinen liuta, ja nämä sivistivätkin meitä esimerkiksi tarjoamalla pirtsakkaa Hauki-juomaa.