Siunatut saksalaiset

Jalkapallon MM-kisoista on hyötyä: Seibun Lenôtre-leipäkaupassa oli niiden kunniaksi saksalaistyyppisiä leipiä, esimerkiksi juuri kaipaamaamme ruisleipää. Järjestämme nimittäin ensi viikolla Suomi-bileet labrani väelle, ja silloinhan on oltava pöydässä oikeaa leipää paikallisen pullamössöpaahtoleivän sijasta.

Samaisesta leipomosta löysin myös tyylikkäästi koristellun, umpisuklaisen ja täysikokoisen jalkapallon, joskaan kymmenien tuhansien jenien hintalappu ei aivan sopinut kukkarolleni. Tämäkin luomus tosin kalpenee Takashimaya-tavaratalon tarjouksen rinnalla - siellä voi muuttaa ylimääräisen omaisuutensa kultaiseksi jalkapalloksi, joka kolmen kilon painoisena ei ehkä ole pelikäyttöön tarkoitettu. Hinta jalusta mukaanlukien vain vaivaiset 20060000 yeniä, eli n. 150000 euroa.

Olemme myös viime aikoina hemmotelleet itseämme unohtaaksemme lähestyvän maastamuuton. Kulinaristen nautintojen kunigas on Ikebukuron Sunshine Cityn El Torriton katkarapu-fajitas. Mehukkaat ravut saapuvat pöytään höyryävällä valurautapannulla paistetun sipulin, guacamolen, raikkaan salsan ja tulisen chilikastikkeen kera. Nautinnon viimeistelee pullollinen pehmeän täyteläistä Viña Tarapacan Gran Reservaa. Kuola valuu jo pelkästä ajatuksesta. Hintaa kahdestaan syötynä hieman tyyriisti 30 euroa per henki.

Ehkä viimeistä kertaa kävimme vielä lähikylpylässämme, ja otimme kylvyn päälle hieronnat. Sen jälkeen maistui taas ruoka kylpylän ravintolassa, jossa kaikki alkuun tilaamaamme kuusi annosta tulivat pöytään alle viidessä minuutissa. Palvelun suhteen en enää hämmästy mistään.

Kyllä elämä on joskus mukavaa.