Puhdas piste

Asioita, joista on pitänyt kirjoittaa vaan ei ole saanut aikaiseksi aiemmin.

Ensimmäiseksi. Tärkeä tiedotus anopille. Okonomiyakia voi kuin voikin tehdä kotona! Vietimme reilu viikko sitten okonomiyakipartya täällä meillä naapureiden voimalla. Kotiyaki toimii niin, että käydään ostamassa kaupasta valmista okonomiyakijauhoa, johon sekoitetaan vettä, kananmunia, kaalia, hillottua inkivääriä sekä haluttuja täyteaineita. Lämmitetään paistinpannu sopivan kuumaksi ja voila, meillä on herkullinen okonomiyaki valmiina. Päälle maun mukaan soosia, majoneesia, kuivattuja merilevä- ja tonnikalahiutaleita. Herrrkullista. Minua myös valistettiin, että jos kaupasta ei sattumalta löydy kyseistä okonomiyakijauhoa, voi sen aivan hyvin korvata tavallisella vehnäjauholla ja käyttää veden sijasta esim. kalalientä.

Toiseksi. Kun okonomiyakia oli noin helppoa valmistaa kotona, seuraava askel oli tietenkin takoyakin eli mustekalapalleroiden valmistaminen. Tämä olikin sitten sillä tavalla monimutkaisempi ruokalaji, että valmistamiseen tarvitaan se palleropaistoalunen. Toisaalta, jos palleron muoto ei ole niin välttämätön, voi kai näitäkin valmistaa paistinpannulla. Homma toimii käytännössä samalla tavalla kuin okonomiyakin teossa. Ostetaan kaupasta valmista takoyakijauhoa, sekoitetaan siihen vesi, kaadetaan kuumennetulle pannulle, tökätään mustekalan palat perässä reikiin ja kohta jo herkutellaan kypsillä palleroisilla.

Kolmanneksi. Kutsuttiinpa minut päivänä eräänä yläkertaan taasen teekupposelle. Tällä kertaa teen kanssa tarjoiltiin zensania, joka ei makunystyröitä välttämättä hivele aivan yhtä houkuttelevasti kuin yllä mainitut paistokset. Kyseessä on nimittäin punaisista azukipavuista keitetty imelän äitelä keitto, johon hyvänä päivänä lykätään mukaan mochipallosia. Yläkerran emännällä oli ollut vähän huono shoppailupäivä ja mochipalloset olivat unohtuneet kauppaan. Oiva emäntä oli sitten ratkaissut ongelman vehnäjauholla. Tsädää, tehdään vehnäjauhosta ja vedestä topakka taikina, ja keitetään pallerot puoliraaoiksi vedessä. Tarjoillaan litraisesta kulhosta yhdessä papukeitoksen kanssa ulkomaaneläväiselle, joka yrittää itku kurkussa miettiä, jotta mihinkä kukkaruukkuun tämänkin keitoksen voisi viskata. Tulevaisuudessa taidan kehittää todella pahan azukipapuallergian.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, täytyy mainita se seikka, että reilun kahden vuoden henkisen valmistautumisen jälkeen uskaltauduin viime viikolla aitojapanilaiseen kampaamoon. Oli kuulkaa lysti kokemus. Ensin tehtiin asiakaskortti, jonka jälkeen siirryttiin stailistin kanssa stailaustuolin luo keskustelemaan siitä, minkä mallista tukkaa sitä rouvalle oikein laitettaisiin. Kun lopulta päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että ihan oikeasti juurikasvulle ei tehdä yhtään mitään (vaikka kovasti olisivatkin halunneet) ja että tukkaa vaan vähän tasoitellaan, siirryttiin pesupaikalle.

Pesun jälkeen siirryttiin leikkaustuolille, jossa myös valkeni, miksi pesupaikkojen edessä oli samennetusta lasista tehdyt metrin korkuiset "väliseinät". Leikkaustuoleista kun olisi ollut peilin kautta suora näköyhteys pestävien asiakkaiden jalkoväliin ilman kyseistä väliseinäkettä. Kuinka diskreettiä.

Kun tukka oli lopulta saatu leikattua, siirryttiin jälleen pesupaikalle, jossa sitten sai valita shampoomenusta, minkälaisen pesun hiuksilleen haluaa ottaa. Stailisti suositteli kahta, joista sitten paremman tuoksuisen valitsin. Pesun ja päähieronnan jälkeen siirryttiin taas uuteen tuoliin, kuivaus- ja viimeistelytuoliin. Siellä kuivaneet hiukset tarkastettiin, todettiin, jotta ei ihan menny leikkaus tuosta millilleen oikein ja korjattiin erhe. Lopuksi stailisti hieroi hartiat, kädet ja pään.

Sen jälkeen vielä kysäistiin, että saisiko olla kylmää vaiko kuumaa juotavaa, ohjattiin viidenteen (!) tuoliin istumaan ja tuotiin kuppi kuumaa teetä eteen. Teenjuonnin aikana stailisti toi myös useampia hiusvärikarttoja eteen ja kyseli, eikö mikään väri miellyttänyt. Kohteliaasti yritin selittää, että ei nyt ihan oikein mikään täsmää eikä se vihreäkään oikein tunnu omalta.

Teekupposen juotuani ja maksettuani koko parin tunnin hoidosta n. 27 euroa, poistuin paikalta stailisti Matsuda-sanin käyntikortin ja alennuskuponkinivaskan kanssa. Lysti homma, vaikka tukan mallista tulikin aika hassu.

Ai niin, kampaamon nimi oli Puhdas Piste, Pure Point.