Pattereiden latausta
Vanhempieni vierailun loppu kuluikin sitten nopeasti, ja sen jälkeen olemme ottaneet rennosti kuin viereinen Ikebukuron Sunshine Cityn pätevässä akvaariossa asustava, kaverinsa riehuntaan väsähtänyt lisko. Turistiopastelu on työlästä mutta palkitsevaa. Seuraavassa vielä muistelua vieraiden viimeisistä päivistä Tokiossa.
Edellä mainitussa akvaariossa meitä tuijotettiin lasin läpi mitä kummallisempien öttiäisten toimesta, oli jättirapuja, rannalla loikoilevia kaloja ja merihevosia. Suurimassa tankissa sukelteli tiukassa märkäpuvussaan tyttö ruokkimassa kaloja houkutellen mureenoja kivenkoloista ja haikaloja korallien kätköistä. Merisaukot olivat edelleen omia veikeitä itsejään - ne heittivät kilpaa volttia ja hyppivät kurkistelemaan ulos katonrajan tuuletusaukosta.
Iltasella juhlimme takautuvasti äitini synttäreitä ja muutamia muitakin juhlapäiviä Godivan tryffeleillä ja Seibun mansikkakakulla kuohuviinin kera.
Perjantaina lähetimme naiset shoppailemaan Asakusaan ja lähdimme isäni kanssa Odaiballe viettämään miesten päivää. Jo matkustaminen tälle Tokionlahden modernin arkkitehtuurin täyttämälle keinosaarelle kuljettajattomalla kumipyöräjunalla kaupungin kattojen päällä on kokemus.
Ohjelmassa oli ensiksi mainio tiedekeskus Miraikan ASIMO-robotteineen ja aivonäyttelyineen. Pastalounaan nautimme viereisen Venus Fort -ostoskeskuksen sisään rakennetulla italialaiskadulla keinotaivaan alla. Ihan siinä vieressä taas sijaitsee Toyotan maailman suurin autonäyttely, jossa mm. istuimme loistokkaissa Lexuksissa, ihmettelimme poikki sahattua hybridimoottoria ja näimme lukuisia Suomessa täysin tuntemattomia automalleja (Toyota Runx olisi varmasti huikea menestys).
Autonäyttelyn päällä pyörii 115 metriä korkea maailmanpyörä, jonka täysin läpinäkyvässä erikoiskorissa istui pian kaksi korkeanpaikankammoista henkilöä rennosti siemailemassa purkkikahvia auringon laskiessa Tokion pilvenpiirtäjien taakse. Ansiokkaan Toyotan design-näyttelyn jälkeen junailimme Akihabaran jättimäiseen Yodobashi-Akibaan saamaan yliannoksen huipputelevisioista, digikameroista ja miljoonista muista elektronisista härveleistä.
Sittenpä olikin aika pakata ihmeellisesti lisäntyneet matkatavarat laukkuihin ja lausua hyvästit luultavasti viimeisille vieraillemme ennen kotimaahan paluutamme.
Edellä mainitussa akvaariossa meitä tuijotettiin lasin läpi mitä kummallisempien öttiäisten toimesta, oli jättirapuja, rannalla loikoilevia kaloja ja merihevosia. Suurimassa tankissa sukelteli tiukassa märkäpuvussaan tyttö ruokkimassa kaloja houkutellen mureenoja kivenkoloista ja haikaloja korallien kätköistä. Merisaukot olivat edelleen omia veikeitä itsejään - ne heittivät kilpaa volttia ja hyppivät kurkistelemaan ulos katonrajan tuuletusaukosta.
Iltasella juhlimme takautuvasti äitini synttäreitä ja muutamia muitakin juhlapäiviä Godivan tryffeleillä ja Seibun mansikkakakulla kuohuviinin kera.
Perjantaina lähetimme naiset shoppailemaan Asakusaan ja lähdimme isäni kanssa Odaiballe viettämään miesten päivää. Jo matkustaminen tälle Tokionlahden modernin arkkitehtuurin täyttämälle keinosaarelle kuljettajattomalla kumipyöräjunalla kaupungin kattojen päällä on kokemus.
Ohjelmassa oli ensiksi mainio tiedekeskus Miraikan ASIMO-robotteineen ja aivonäyttelyineen. Pastalounaan nautimme viereisen Venus Fort -ostoskeskuksen sisään rakennetulla italialaiskadulla keinotaivaan alla. Ihan siinä vieressä taas sijaitsee Toyotan maailman suurin autonäyttely, jossa mm. istuimme loistokkaissa Lexuksissa, ihmettelimme poikki sahattua hybridimoottoria ja näimme lukuisia Suomessa täysin tuntemattomia automalleja (Toyota Runx olisi varmasti huikea menestys).
Autonäyttelyn päällä pyörii 115 metriä korkea maailmanpyörä, jonka täysin läpinäkyvässä erikoiskorissa istui pian kaksi korkeanpaikankammoista henkilöä rennosti siemailemassa purkkikahvia auringon laskiessa Tokion pilvenpiirtäjien taakse. Ansiokkaan Toyotan design-näyttelyn jälkeen junailimme Akihabaran jättimäiseen Yodobashi-Akibaan saamaan yliannoksen huipputelevisioista, digikameroista ja miljoonista muista elektronisista härveleistä.
Sittenpä olikin aika pakata ihmeellisesti lisäntyneet matkatavarat laukkuihin ja lausua hyvästit luultavasti viimeisille vieraillemme ennen kotimaahan paluutamme.
0 Kommentteja
Lähetä kommentti
<< Home