Vappua ja Yoronotakia

Vappuaaton livahdettua lähes huomaamatta ohitse ehdimme kuitenkin hyvin juhlimaan vappua, olihan simatkin laitettu käymään jo ennen Kioton matkaamme. Aurinkoisen sään suosiessa pakkasimme reppumme täyteen herkkuja ja suuntasimme kohti läheistä puistoa. Sieltä etsimme itsellemme rauhallisen nurkkauksen, johon levitimme vilttimme ja laitoimme herkut esille. Kuohuviiniä mansikoiden kera, hapankorppuja, salmiakkia, munkkeja ja simaa. Olo oli melkein kuin Suomessa konsanaan!

Seuraavat kaksi päivää, sunnuntai ja maanantai, sujuivat lähinnä lötkötellessä. Tiistaina saimme kuitenkin innostuksen puuskan ja lähdimme Ikebukuroon etsimään izakayaa, kansanravintolaa. Izakayan idea on seuraava. Sisustus on yksinkertainen ja ilmapiiri rento kuin suomalaisessa kapakassa. Tarkoituksena on viettää iltaa hyvässä seurassa tilaillen listalta pieniä muutaman euron maksavia herkullisia annoksia, tai juoda vain olutta ja sakea. Palvelu on erinomaista: huutamalla "sumimasen!" ryntää lähin tarjoilija luoksesi juoksujalkaa muutamassa sekunnissa.

Matkaoppaiden mukaan izakayoja löytyy joka nurkalta, ne ovat kohtuuhintaisia ja erittäin suosittuja illanviettopaikkoja paikallisten keskuudessa. Jo parin minuutin jälkeen kohdallemme osui neljäkerroksinen Yoronotaki-ravintola, jonne rohkeasti uskaltauduimme. Värikuvallinen ruokalista ja ystävällinen palvelu edesauttoivat tilaamista ja ennenkuin huomasimmekaan, olimme viettäneet lähes kolme tuntia ravintolassa nauttien hyvästä ruuasta ja Tokion halvimmasta ravintolaoluesta (368 jeniä 0,633 litran pullosta). Emme meinanneet millään malttaa lähteä kotiin, kun eteemme kannettiin koko ajan uusia herkkuja: friteerattuja mustekalan lonkeroita, tuoretta tonnikalaa, keitettyjä simpukoita, juustolla kuorrutettuja riisipalloja jne. Tunnelma ja meno oli muuten aivan kuin koti-Suomessa, vessastakin löytyi oksentelevia ihmisiä. Jospa vain Suomessakin saisi yhtä hyvää ruokaa ja palvelua!