Synttärit

Eräänä kirkkaana aamuna nuori vaimoni Minna raahasi minut kahdeksankerroksisen talomme katolle katsomaan ihmettä. Fuji-vuori (Fuji-san) näkyi horisontissa tummana kartiona vasten sinistä taivasta! Itse asiassa se näytti aika tylsältä, koska sillä ei vielä ole lumihuippua, muuta näkyipähän kuitenkin. Kuulemma se on aika vaikuttava näky lähempää katsottuna.

Ympärillemme keräämämme suomalaisten ihmisten piiri alkaa tuottaa hedelmää - paikallisagenttimme Katariina ilmoitti viime viikolla löytäneensä Ikebukuron Tobu-tavaratalosta Fazerin suklaata! Sinnehän piti heti rynnätä, vaikkakin suunnilleen kaikki Suomessa tuntemamme henkilöt ovatkin jo meille ansiokkaasti Sinisiä lähetelleet. Ihme oli se, että löysimme oikealle hyllylle melkein samoin tein, sillä jo Tobun ruokaosasto on niin moniosainen viidakko, että suunnistus ilman GPS-laitetta perustuu enemmän onneen kuin taitoon. Kiinnostuneille ilmoitettakoon oikeiden koordinaattien olevan 3B1, eli suoraan juna-asemalta kohti osastoa kolme, ja siellä alehylly ovien ulkopuolella. Myynnissä on neljä eri tyyppiä Fazerin suklaakonvehteja, jotka eivät aivan Siniseltä maistu, mutta auttavat kuitenkin tehokkaasti pahimpaan puutteeseen.

Sen sijaan rohkea yrityksemme testata uutta ravintolaa Takadanobabassa (hassu nimi, tarkoittaa Korkean pellon hevostallia) ei päättynyt yhtä menestyksekkäästi. Shirogiyan hienolta englanninkieliseltä listalta tilattu lihaton pizza sisälsikin lihaa, sashimit olivat puoliksi jäässä eikä maissikaan maistunut niin herkulliselta kuin izakayoissa yleensä. Söimme siis kaiken syötäväksi kelpaavan, joimme pois oluset ja siirryimme jatkamaan nälän häivyttämistä naapurissa sijaitsevaan tuttuun ja turvalliseen Watamiin, joka ei onneksi pettänyt. Takadanobabasta löysimme myös pätevän käytettyjä ulkomaankielisiä kirjoja myyvän Blue Parrotin. Vaikka suomenkieltä ei sieltä löytynytkään, ansaitsee englanninkielisten opusten valikoima tulla selatuksi uudestaan paremmalla ajalla.

Keskiviikkona oli jälleen aika kääntää kalenterista uusi sivu ja lähteä ostamaan rollaattoria - allekirjoittanut otti ja täytti järkyttävät 31 vuotta. Murheen haihduttamiseksi Minna järjesti hienon synttäri-illallisen. Ensi alkuun töistä palattuani suuhuni lykättiin ihan aito ja uunituore karjalanpiirakka! Tällä Akateemisella herrasmartalla oli suuria vaikeuksia uskoa näkemäänsä ja maistamaansa todeksi, sillä oikea karjalanpiirakka ei synny ilman piirakkapulikkaa, eikä täkäläisistä kaupoista ei sellaista löydy. Samaisena päivänä oli kuitenkin posti tuonut ovelle laatikon, josta kaikenlaisen muun herkullisen, kivan ja hyödyllisen tavaran joukosta löytyi myös pulikka. Kiitoksia Sanna!

Illallinen jatkui aivan erinomaisella intialaisella sapuskalla, johon viimeisen silauksen antoivat yläkerran intialaisen tuttavamme neuvot ja Ebisusta löytämämme tuore korianteri. Jälkiruuaksi nautimme Ginza Cozy Cornerin leipoman suklaakakun. Minna oli jopa onnistunut japaninkieltä käyttäen saamaan kakun varustettua syötävällä ja nimellä varustetulla synttärionnittelukyltillä.

Juhlimisen ohessa seurasimme televisiosta koko illan kestänyttä taifuuniraporttia. Kyllä, taifuuni numero 23 oli ennätyksellinen kymmenes tänä vuonna Japaniin osunut trooppinen hirmumyrsky. Täällä asuminen alkaa muistuttaa yhä enemmän elokuvaa Day After Tomorrow - kesä oli kuumin koskaan, ja aiempi taifuuniennätys (kuusi Japaniin osunutta taifuunia vuodessa) on kohta tuplattu. Tämä nimeä Togake (Lisko) kantanut myrsky oli pahin 25 vuoteen jätti jälkeensä yli 60 kuollutta ja 300 loukkaantunutta. Tuuli ajoi laivoja karille, kaatoi rekkoja tielle ja puita kaduille. Sade sai joet tulvimaan, kadut lainehtimaan ja vuorten seinämät sortumaan mutavyöryinä lähikyliin. 119 kotimaan lentoa peruutettiin ja junaliikenne oli pysähdyksissä. Jälleen kerran länsi-Japani sai kokea pahimman - taifuunin ehdittyä meille se oli jo rauhoittunut tavalliseksi myrskyksi.