Bambunversoja
Kuukauden loppuun mahtuu kaksi tähän asti mainitsematonta saavutusta, jotka ovat seuraavat.
1. Laboratorion porukan kanssa erääseen kaupungin izakaya-ravintolaan (Nagomitei) tutustuessamme opimme lopultakin opiskelijoiden usein pelaaman juomapelin. Sen nimi on "nyokki" tai jotain vastaavaa. Ensin lausutaan pieni loru ("takenoko takenoko nyokki-ki"), ja sitten pitää kasvattaa bambu sopivaksi katsomallaan hetkellä huutamalla "X-nyokki" ja nostamalla kädet ylös kämmenet yhdessä kuin maasta nouseva bambunverso. X merkkaa sitä, monesko bambunkasvattaja olet: siis peli menee "ichi-nyokki", "ni-nyokki", "san-nyokki" jne. Se, joka kasvattaa viimeisen bambun, häviää, mutta pelin jännitys tulee siitä, että jos kaksi pelaajaa kasvattaa bambunsa yhtä aikaa, he molemmat häviävät.
Jokaisella kierroksella siis löytyy lyhyen kyttäilyn jälkeen häviäjä, jonka kuuluu juoda sopiva määrä alkoholia. Peli on nopea ja erinomaisen hauska, paitsi jos on naimisissa henkilön kanssa, jonka pitää aina kasvattaa bambunsa yhtä aikaa allekirjoittaneen kanssa. Seuraavana päivänä ei myöskään enää paljon naurattanut.
2. Onnistuimme kutsumaan meille illalliskylään ensimmäisen japanilaisvieraan. Kyseessä oli tosin japanilais-filippiiniläinen pariskunta, mutta kuitenkin. Minna taikoi herkkupastaa ja hauskaa oli. Japanilaismies (kolleegani Nori-san) kertoili mielenkiintoisia tarinoita japanilaisuuden syvimmästä olemuksesta. Esimerkiksi natto, tuo pahalta haiseva käytetty soijapapulima kuulemma keksittiin niin, että matkalla kaupunkiin papuja myymään maajussit väsähtivät kesäkuumalla hikisinä papuastioiden päälle. Koska matkaeväät pääsivät loppumaan, oli heidän lopulta pakko syödä hien avulla ällöttävästi käymään alkaneet papunsa, ja loppu on historiaa. Monet japanilaisetkaan eivät voi nattoa sietää, ja Nori-sankin on vasta viime aikoina oppinut siitä nauttimaan. Sanomattakin on selvää, että se on kuulemma hyvin terveellistä.
Annoimme myös vieraille salmiakkia. Mylene tykkäsi, Nori-san ei - kuulemma maistui lääkkeeltä. Kysyi tietenkin, onko salmiakki terveellistä ja vastauksen kuultuaan ihmetteli: "No miksi te sitten syötte tätä?" Täällä oikeasti ihan kaikki on yleisen käsityksen mukaan terveellistä, eli mitään epäterveellistä ei juurikaan syödä. Selitä siinä sitten, että suomalaisessa ruuassa on perinteisesti paljon rasvaa ja kolesterolia, mutta hyvää on!
Opin myös, että eräs tuntemani hieman omalaatuinen japanilaisnainen lähtisi heti kamikaze-lentäjäksi, jos se vaan olisi mahdollista. Pelottavaa. Onneksi normaalit paikalliset eivät sellaiseen ikinä ryhtyisi.
1. Laboratorion porukan kanssa erääseen kaupungin izakaya-ravintolaan (Nagomitei) tutustuessamme opimme lopultakin opiskelijoiden usein pelaaman juomapelin. Sen nimi on "nyokki" tai jotain vastaavaa. Ensin lausutaan pieni loru ("takenoko takenoko nyokki-ki"), ja sitten pitää kasvattaa bambu sopivaksi katsomallaan hetkellä huutamalla "X-nyokki" ja nostamalla kädet ylös kämmenet yhdessä kuin maasta nouseva bambunverso. X merkkaa sitä, monesko bambunkasvattaja olet: siis peli menee "ichi-nyokki", "ni-nyokki", "san-nyokki" jne. Se, joka kasvattaa viimeisen bambun, häviää, mutta pelin jännitys tulee siitä, että jos kaksi pelaajaa kasvattaa bambunsa yhtä aikaa, he molemmat häviävät.
Jokaisella kierroksella siis löytyy lyhyen kyttäilyn jälkeen häviäjä, jonka kuuluu juoda sopiva määrä alkoholia. Peli on nopea ja erinomaisen hauska, paitsi jos on naimisissa henkilön kanssa, jonka pitää aina kasvattaa bambunsa yhtä aikaa allekirjoittaneen kanssa. Seuraavana päivänä ei myöskään enää paljon naurattanut.
2. Onnistuimme kutsumaan meille illalliskylään ensimmäisen japanilaisvieraan. Kyseessä oli tosin japanilais-filippiiniläinen pariskunta, mutta kuitenkin. Minna taikoi herkkupastaa ja hauskaa oli. Japanilaismies (kolleegani Nori-san) kertoili mielenkiintoisia tarinoita japanilaisuuden syvimmästä olemuksesta. Esimerkiksi natto, tuo pahalta haiseva käytetty soijapapulima kuulemma keksittiin niin, että matkalla kaupunkiin papuja myymään maajussit väsähtivät kesäkuumalla hikisinä papuastioiden päälle. Koska matkaeväät pääsivät loppumaan, oli heidän lopulta pakko syödä hien avulla ällöttävästi käymään alkaneet papunsa, ja loppu on historiaa. Monet japanilaisetkaan eivät voi nattoa sietää, ja Nori-sankin on vasta viime aikoina oppinut siitä nauttimaan. Sanomattakin on selvää, että se on kuulemma hyvin terveellistä.
Annoimme myös vieraille salmiakkia. Mylene tykkäsi, Nori-san ei - kuulemma maistui lääkkeeltä. Kysyi tietenkin, onko salmiakki terveellistä ja vastauksen kuultuaan ihmetteli: "No miksi te sitten syötte tätä?" Täällä oikeasti ihan kaikki on yleisen käsityksen mukaan terveellistä, eli mitään epäterveellistä ei juurikaan syödä. Selitä siinä sitten, että suomalaisessa ruuassa on perinteisesti paljon rasvaa ja kolesterolia, mutta hyvää on!Opin myös, että eräs tuntemani hieman omalaatuinen japanilaisnainen lähtisi heti kamikaze-lentäjäksi, jos se vaan olisi mahdollista. Pelottavaa. Onneksi normaalit paikalliset eivät sellaiseen ikinä ryhtyisi.
kirjoittaja: Janne, 8:31 ip.
0 Kommentteja
Lähetä kommentti
<< Home