Kommunisti smurffilandiassa

Kulutettuaan puhki yhdet housut liian paljon oli vaimoni päästävä vaatekauppaan, sillä takatalveksi muuttunut säätila ei vielä sallinut pitkälahkeisten viskaamista komeron takanurkkaan. Luottotavaratalostamme Ito-Yokadosta tarttui mukaan farkkujen lisäksi armeijanvihreä takki ja punainen lakki, ja nyt talossamme asuu pieni kommunisti. Kim Jong Il olisi hänestä ylpeä. Itse investoin uuteen kukkaroon, kun vanhaan Suomi-lompsaan ei enää likvidi omaisuuteni tahtonut mahtua, vaan keisarinkuvalliset setelit olivat aina pursuilemassa pihalle kuin sumopainijan vatsa yukatasta.

Sumosta puheen ollen, sumokiertue saapui taas aikataulunsa mukaisesti Tokioon ja me tietenkin ryntäsimme oitis sitä katsomaan. Tällä kertaan emme kuitenkaan odottaneet viimeisiin päiviin koska olimme luvanneet toimia sumo-oppaina T&Y:lle ja heidän suomalaisille vierailleen. Urheilullisesti suuria yllätyksiä ei nähty - mongoli Asashoryu heittelee edelleen itseään isompia japanilaisia miten tahtoo. Tätä kirjoittaessa hän on tänä vuonna hävinnyt 40 ottelustaan peräti yhden, ja senkin vasta uusintaottelun jälkeen. Viime vuoden alusta lukien vain yksi turnausvoitto kahdeksasta on häneltä mennyt sivu suun, ja sekin naimisiinmenon aiheuttaman harjoittelutauon takia. Ei ihme, että japanilaiset odottavat seuraavaa kotimaista yokozunaa kuin kuuta nousevaa, mutta lupaavimmat ehdokkaat ovat nekin mongoleja, venäläisiä ja bulgarialaisia.

Iloinen yllätys oli uuden kameramme toimintakyky: toisen kerroksen parvekkeelta halvimmalla zoom-linssillä saimme vähintäänkin kelvollisia kuvia toiminnasta. Paha vaan, että en ehtinyt muuttaa valkotasapainoasetuksia normaaleiksi ennen kuin poistuessamme areenalta törmäsimme gruusian karhuun nimeltä Kokkai ja yliystävällinen japanilainen repi minulta kameran kädestä ottaakseen meistä yhteiskuvan. Nyt on meillä sitten kuva suursmurffista ja kahdesta pienemmästä sinisestä oliosta.

Alkavan kesän kunniaksi laboratoriomme grillivastaava Chiyoda-san järjesti viime sunnuntaina pippalot lähimmän joen rantaan. Joki oli lähinnä leveä puro, mutta takatalvi taittui yhtä aikaa grillihiilien sytytyksen kanssa. Jälleen kerran syötävää oli enemmän kuin tarpeeksi ja valikoimakin valtaisa, monenlaisista grillatuista merenelävistä sieniin, keittoihin ja sushiin, lihasta puhumattakaan. Kun lisäksi vielä oli tarjolla rantalentopalloa ja frisbeen heittelyä, ei edes pieni sadekuuro pystynyt huuhtomaan pois iloista kesätunnelmaa.

Saimme myös täydennystä ruisleipä- ja salmiakkivarastoomme. Olin odottanut prof. Jääskeläiseltä kotiinkuljetusta, mutta hän ei ehtinytkään kiireiltään käymään meillä päin. Niin tai näin, herkulliset leipäset päätyivät pakastimeemme ja osin jo suihimmekin. On se niin väärin, että toiset voivat muutamalla eurolla käydä lähikaupastaan kassillisen eksoottista ruisleipää, kun me tunnin junamatkailun tuloksena saamme maksaa itsemme kipeäksi jostakin, joka hyvällä tuurilla on hetken ollut samassa huoneessa rukiinjyvän kanssa.