Tegnobloki

Varoitus: seuraava artikkeli ei ole tarkoitettu lukijoille, joille WLAN ja mp3 ovat arkipäivää, eikä myöskään niille, joita moiset teknolyhenteet eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Kuten keskimääräistä älykkäämmät lukijamme jo arvaavat, olemme taas ostaneet elektroniikkaa. Ensimmäisen ostoksen motivoi kotimme toimiva mutta epäergonominen internetratkaisu: Minnan kannettava tietokone oli viisimetrisellä verkkojohdolla kiinni seinän nettipistokkeessa ja minun koneeni taas langattomasti kiinni Minnan koneessa. Näin molemmat koneet olivat yhtä aikaa netissä, mutta huoneistomme lattian poikki luikerteli aina paksu piuha suuntaan tai toiseen. Ratkaisun ainoa hyvä puoli oli se, että jos vaimo joskus pääsi katoamaan, hänet useimmiten löysi verkkojohtoa seuraamalla.

Tähän, kuten kaikkiin muihinkin teknisiin ongelmiin löytyy apu BicCamerasta, ja avun nimi on tietysti langaton internetlähetin (tai miten access point nykyisin käännetäänkään). Kirjan kokoinen laite seinän verkkopistokkeeseen kiinni, ja kas, nyt kannettavamme ovat oikeasti kannettavia ainakin huoneistomme sisällä, ja luultavasti jonkin matkaa talon ulkopuolellakin.

Rajoittaaksemme paikallisverkkomme vain omaan käyttöömme kutsuimme Tommin asiantuntijana virittelemään verkon hakkeriturvalliseksi. Samalla saimme härvelin puhumaan englantia japanin sijasta. Tietokoneiden ollessa kyseessä tulee aina tietenkin odottamattomia ongelmia - niin nytkin, mutta koneiden langattomien verkkokkorttien ajurit päivittämällä nekin ratkesivat, ja nyt olemme ylen tyytyväisiä.

Joku voisi tietysti kysyä, miksi on tarpeellista päästä kahdelta tietokoneelta nettiin yhtä aikaa. Niin se vain on, nykyaikana. Netin avulla luetaan ja kirjoitetaan sähköposteja, luetaan uutisia Japanista ja Suomesta, pelaillaan pelejä, tilaillaan kirjoja, varaillaan lentolippuja, soitetaan kavereille, pysytään mukana Emmerdalen tapahtumissa, etsitään uusia ravintoloita, selvitetään teatterien elokuvatarjonta ja luetaan arvostelut, seurataan ihmisten nettipäiväkirjoja, etsitään nopein junareitti läpi Tokion, opiskellaan japania tai optiikkaa, kuunnellaan musiikkia, katsellaan televisiosarjoja, käännetään tekstiä kieleltä toiselle, tarkistetaan faktoja tietosanakirjasta, hintavertaillaan kauppoja, tarkistetaan Tokion tulevat festivaalit, varaudutaan taifuuneihin ja selvitetään maanjäristysten vakavuus, näin muutamia mainitakseni. En enää ymmärrä, miten koskaan tulin toimeen ilman nettiä.

Toisen ostoksen tarkoitus oli piristää Minnan pitkiä päivittäisiä junamatkoja. Joskus kuokan ja Jussin aikakaudella ihmisillä oli tähän tarpeeseen kannettavia kasettisoittimia elikkä korvalappustereoita, jotka muuten keksi japanilainen Sony. Kuokan muututtua kivikärkisestä pronssiseksi vaihtui kasetti CD-levyksi, mutta näin 2000-luvulla on sekin jo toivottoman vanhanaikainen. Nykyään musiikki siirretään CD:iltä tietokoneelle mp3-tiedostoiksi ja nämä sitten mustekynän tai tupakka-askin kokoisiin soittimiin. Parhaimpiin soittimiin mahtuu 1000 levyllistä musiikkia, läjä valokuvia, puhelinmuistio ja kalenteri kaupan päälle.

Syystä jos toisestakin päädyimme muodikkaimpaan ja hieman ylihinnoiteltuun merkkiin, joskin tyydyimme melkein halvimpaan malliin, Applen iPod Miniin. Koska Applen tietokoneita kehutaan aina helppokäyttöisemmiksi kuin Windows-vehkeitä, oli iPodilta lupa odottaa samaa. Helppokäyttöinen tosiaan on se: laitteessa on oikeastaan vain kaksi nappulaa! Kun sen liittää tietokoneeseen, se imaisee itseensä automaattisesti kaiken uuden musiikin ja lataa samalla akkunsa. Tietokoneella voi myös luoda muutamalla klikkauksella älykkäitä soittolistoja, joiden avulla iPodin saa soittamaan vaikka pelkästään 1980-luvun rokkia tai parhaat Nightwishin balladit.

Koska levy-yhtiöt ovat harmittavasti vielä kehityksestä jäljessä, on uuden musiikin hankkiminen pieni ongelma. Toki kaupasta voi ostaa CD-levyinä mitä vaan, mutta suomalaisen musiikin valikoima on täällä tietysti rajallinen. Tekijänoikeuskysymysten takia Suomessa ei ole juuri nettiradioita, mikä on älytöntä: miten muuten voi ulkomailla asuva ihminen altistaa itsensä uudelle musiikille? Sikaa säkissä en suostu ostamaan. Kaiken lisäksi koko fyysinen CD-levy on minulle turha esine - tarvitsisin vain musiikkitiedostot tietokoneelleni. Levyt vievät tilaa hyllystä, niiden valmistus kuluttaa turhaan luonnonvaroja ja kuljetus takaisin Suomeen maksaa rahaa.

Maailmalla on jo lukuisia nettimusiikkikauppoja. Esim. Applen iTunes-kauppa Suomessa myy myös suomalaista musiikkia hintaan 99 senttiä kappale, mutta tietenkään se ei lakiteknisistä syistä saa myydä mitään Suomen ulkopuolelle. Japaniin se on lopulta levy-yhtiöden vastustuksen voitettuaan tulossa tämän vuoden lopulla. Täällä on toki jo tusinan verran musiikkia myyviä nettisivustoja entuudestaan, mutta niiden tiedostot on kopiosuojattu niin tehokkaasti (WMA tai Sonyn ATRAC), etteivät ne edes soi iPodilla, ja lisäksi hinnat ovat moninkertaiset iTunesiin verrattuna.

Kaiken tämän jälkeen on enemmän kuin ymmärrettävää, että keskivertoteini kopioi musiikkinsa suoraan netin äärettömästä tietovirrasta maksamatta kenellekään yhtään mitään, tai täällä Japanissa vuokraa CD-levyjä videovuokraamosta muutamalla eurolla ja kopioi ne sitten itselleen ja kavereilleen.

Yllättäen paras nettimusiikkikauppa löytyy Venäjältä: AllOfMp3 tarjoaa halvimman hinnan ja parhaimman laadun, mutta olen melkoisen varma, että rahat päätyvät artistien sijasta ennemminkin mafialle. Tästä eettisestä epäkohdasta johtuen liityin em. kaupan sijasta eMusicin asiakkaaksi. Sen ainoa epäkohta vaikuttaisi olevan melkoisen rajallinen valikoima tunnettujen artistien suhteen, mutta onhan maailma täynnään loistavaa musiikkia tekeviä vähemmän tunnettuja muusikoita.

Hyviä ehdotuksia suomalaisen musiikin hankkimiseksi helposti ja laillisesti vastaanotetaan erittäin mieluusti.