S&M, osa 2

Perjantaiaamuna koko majatalon väki heräsi suhteellisen aikaisin ehtiäkseen hyvissä ajoin aamulla mennäkseen ihmettelemään Tsukijin kalamarkkinoiden hyörinää. Jopa toimittaja Simonen sai kiskottua itsensä hereille heti seitsemän jälkeen aamulla (hänen normaali arkiheräämisensä tapahtuu n. klo 10 tai vähän sen jälkeen).

Kalamarkkinoille saavuimme yhdeksän aikaan aamulla, joka tarkoitti sitä, että suurin hyörinä ja kaupankäynti olivat ohitse. Siitäkin huolimatta ihmeteltävää riitti – oli merimakkaroita, erinäköisiä pitkuloita ja putkiloita, jotka sylkivät vettä, kummallisia isosilmäisiä kaloja, kengänpohjallisilta näyttäviä hummereita (?) ja jumalattoman isoja tonnikaloja. Ja kaiken kruunasivat elävät pallokalat möllöttämässä isoissa akvaarioissaan.

Mikko olisi varmasti viihtynyt kalamarkkinoilla vaikka koko päivän, mutta meille muille alkoi reilun tunnin mittainen ihmettelysessio riittää. Ennen sushille siirtymistä päätimme vielä kävellä ympäröivillä pikkukujilla, ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi jälleen lisää ostettavaa S&M:n ostoskassiin.

Lounaaksi nautittiin taatusti tuoreesta kalasta tehtyä herkullista sushia. Mikko ei osannut päättää, olivatko kampasimpukka- vai anagosushit herkullisimpia. Itse kallistuisin anagon puoleen. Tiedoksi japaninkielentaidottomille: anago on yksi ankeriaslajike.

Lounaan jälkeen Janne lähti töihin ja me muut jatkoimme matkaamme Asakusaan, jossa teimme pikavisiitin tunnetulle ostoskadulle. Turiskrääsän ahdistamana päätimme jatkaa matkaa Uenoon ja aidonpiin japanilaistunnelmiin. Uenosta kävimme ostamassa huomattavan määrän japanilaista vihreää teetä ja maistelimme myös vihreäteejäätelöä, joka sinällään oli karvaahko kokemus.

Lauantain ohjelma oli suhteellisen yksinkertainen. Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen (paitsi Jannen mielestä ei riittävän pitkän) lähdimme kävelemään Narimasun asemalle, josta matkan oli tarkoitus jatkua Shinjukuun. Mutta ennen kuin pääsimme edes asemalle, päädyimme japanilaisille ”asuntomarkkinoille”. Aivan tässä meidän kampuksen lähellä on lyhyt tienpätkä, jonka varrelle on rakennettu noin tusinan verran täysin sisustettuja talofirmojen esittelytaloja. Niitä puretaan ja rakennetaan tarpeen mukaan trendien ja talomallien vaihtuessa. Erityisen hämmästyttävää oli, että erään vielä rakenteilla olleen talon esittelijätyttönen puhui varsin sujuvaa englantia ja olisi mielellään lähettänyt meille postitse talon rakentamisesta kertovan esittely-dvd:n.

Talot olivat yllättävän viihtyisiä, moderneja ja kauniisti sisustettuja – tahdon heti meillekin yhtä hienon tatamihuoneen kuin yhdessä taloista oli. Lopulta saimme kuitenkin hilattua itsemme Shinjukuun ja siellä erityisesti Disney Storeen. Jaa, että miksi sinne? No siksi, että S&M:lle piti käydä ostamassa etukäteen liput Disneylandiin.

Illallinen syötiin yhdessä Tokion erinomaisista intialaisista ravintoloista, Raj Mahalissa. Tosin sitä ennen Janne ja Mikko ehtivät käydä tutustumassa kerrostalon kokoiseen pelihelvettiin sillä aikaa kun minä ja Sanna tutustuimme kävellen Shinjukuun.

Sunnuntain ohjelma oli myös suhteellisen yksinkertainen. Päivällä kävimme kävelemässä parin tuhannen muun ihmisen kanssa Komagomen Rikugi-en puutarhassa, jossa sijaitsee kuuluisa ”Itkevä kirsikkapuu”. Pakko myöntää, ettemme minä ja Janne olleet kuulleetkaan tästä puutarhasta, saati sitten kyseisestä puusta. S&M olivat uteliaina turisteina löytäneet tiedon netistä.

Itkevä kirsikkapuu oli kieltämättä häkellyttävän kaunis, mutta sankka väkijoukko sen ympärillä hieman laimensi tunnelmaa. Sannan poseeratessa puun edessä eräs vanhempi japanilainen mies selvästi häikäistyi vaaleasta Pohjolan kauneudesta, ja jäi tuijottamaan Sannaa suu auki, kunnes älysi kaivaa kameransa esille ja näppäistä pikaisesti pari kuvaa. Tässä tapauksessa selväksi kakkoseksi jäi kirsikkapuu.

Maanantaiaamuna S&M lähtivät kaksistaan viettämään päivää Disneylandiin ja meillä Jannen kanssa oli tiedossa ”lepopäivä”. Janne oli päättänyt jäädä maanantaiksi ja tiistaiksi lomalle, koska kaikki muut labrasta olivat Awajilla seminaarissa. Iltapäivällä hänelle valkeni, että seminaari olisikin vasta tiistaina ja keskiviikkona, ja näin ollen maanantai oli ihan tavallinen työpäivä. Tutkija Simonen painui siis töihin hieman normaaliakin myöhemmin.

Disneyland oli S&M:n kertoman mukaan mielenkiintoinen paikka, jossa kyllä kannattaa ehdottomasti käydä, vaikka Mikko olikin kuulemma joutunut antamaan siellä käytöstapakoulutusta muutamalle huonosti käyttäytyvälle japanilaisipanalle.

Tiistai olikin sitten ehkä koko loman odotetuin päivä, sillä silloin Sannalle oli varattu aika 4D-ultraan Keiai Women’s Hospitaliin. Lievästi jännittyneenä saavuimme, kaikki paitsi Janne, aamulla hieman ennen kymmentä sairaalan ovelle. Sisään astuessa meiltä kaikilta taisivat leuat loksahtaa vähintään rintavarustuksiin asti, sillä niin erilainen oli tämä sairaala kaikkiin muihin näkemiimme verrattuna.

Katsossa roikkui valtava kristallikruunu ja aulassa seisoi valkoinen flyygeli. Suuria kukka-asetelmia oli siellä täällä ja pehmeät pastellisävyin verhotut nojatuolit odottivat potilaita odotusaulassa. Sairaanhoitajat olivat pukeutuneet sävysävyyn nojatuolien kanssa, ja ulkona pulppusi iloisesti suihkulähde, jonka yläpuolelle sidotut karppiviirit lepattivat iloisesti aamutuulessa. Kaiken ihastelun ja ihmettelyn keskellä alkoi myös takaraivossa raksuttaa ajatus siitä, voiko todella olla niin, että kyseisessä paikassa voi saada niinkin halvalla kuin 40 eurolla 4D-ultran. Siinä sitten jokainen meistä alkoi vaivihkaa laskeskella käteisvarantoja ja tulipa myös hieman pohdittua Visa-kortin luottorajaakin.

4D-ultraus oli hieno kokemus myös tällaiselle vierestä seuraajalle. Uskomatonta miten selvästi pienen ihmisalun kasvonpiirteet saadaan esille kyseisellä menetelmällä. Muistoksi ultrauksesta sai kasan valokuvia ja n. puoli tuntia videonauhaa maha-asukin elämästä. Tunnin ultraus maksoi todellakin vain 40 euroa, kun Suomessa kuuleman mukaan joutuu maksamaan toistasataa euroa 15 minuutin ultrauksesta.

Hyvin alkanutta päivää jatkettiin hanamilla eli kirsikankatselupiknikillä RIKENin lähellä olevassa puistossa, jossa ensimmäiset kirsikkapuut alkoivat vähitellen kukkia. Ilta kruunattiin rentoutumalla kylpylässä ja loman virallinen osuus päätettiin siellä mistä se aloitettiin, eli Sushiroosta.

Keskiviikkoaamuna oli jäähyväisten aika, lohdutuksena tietenkin se, että tällä kertaa ei mene vuotta siihen, kun seuraavan kerran tapaamme.