Lasketellen

Labramme opiskelijat järjestivät kevään kunniaksi parin päivän lasketteluretken, epäjapanilaisesti keskellä viikkoa. Tämä ei suinkaan estänyt kaikkia kynnelle kykeneviä pakkautumaan yöbussiin Ikebukurossa, jossa samalta asemalta lähti samaan aikaan noin parikymmentä bussilastillista laskettelijoita kohti vuoristoa. Murphyn lain mukaisesti bussimme kulki tietenkin 30 metrin päästä kotiovestani. Tarkoituksellisesti maksullisia moottoriteitä vältellen saimme kulutettua kolmen tunnin matkaan yli viisi tuntia yrittäen epätoivoisesti torkkua edes vähän.

Perillä Naebassa etsimme majatalomme ja ehdimme nukkua ainakin tunnin kommuunihuoneen patjoilla ennen aamuherätystä. Majatalon isäntä kuljetti meidät ilmaiseksi välinevuokraamon kautta Naeba-vuoren (englanniksi) rinteisiin.

Koska oma laskettelukokemukseni rajoittuu kouralliseen liikuntapäiviä Kolilla kouluaikoina, tyydyin laskemaan suksilla useiden opiskelijoiden kokeillessa lumilautaa ensimmäistä kertaa. Vanhemmat tutkijat olivat selkeästi kokeneimpia ja laskivat vain vaikeimpia rinteitä. Yllättävästä nollakelistä johtuen lumi oli ikävän raskasta ja lisäksi rinteen puolivälissä roikkuneet pilvet estivät pääsyn vuoren huipulle. Kivaa oli silti päästä viettämään päivä ulkosalla raittiissa vuoristoilmassa. Lunta muuten oli virallisen lukeman mukaan 3 metriä 20 senttiä.

Illalla otimme tietenkin kuuman kylvyn hotellilla ja söimme maukkaan illallisen. Koska hintaan kuului vain yksi pieni olut, tiedustelimme tarjoilijalta mahdollisuutta saada lisää. Japanilaisen palvelualttiuden sisäistäneenä hän ehdotti halvimmaksi vaihtoehdoksi aulan olutautomaattia sen sijaan että olisi rahastanut meitä kalliilla pullo-oluellaan. Aterian jälkeen jatkoimme bileitä menestyksekkäästi huoneessamme, vaikka yllätykseksemme ikkunan ulkopuolelle jäähtymään pistämämme oluttölkit olivatkin porautuneet syvälle parimetriseen lumihankeen. Illan aikana ehdin vielä voittaa laitoksen epävirallisen pöytätennismestaruuden.

Seuraavana aamuna ryntäsimme vaihtelevan virkeinä rinteisiin heti niiden avauduttua. Melkein kaikki rinteet läpi koluttuamme palautimme välineet, rapsutimme vuokraamon koiraa, kävimme kylvyssä, ostimme tuliaiset ja hyppäsimme takaisin bussiin, joka tällä kertaa tietenkin käytti pikateitä, eikä näin suostunut viemään minua suoraan kotiovelle.