Japanilaisuuksia
Eräs labrani opiskelija pesee hampaitaan kävellen ympäri käytäviä. Keskellä työpäivää, joka päivä. Ihan normaalia toimintaa täällä päin maailmaa. Tänään löysin pöytälaatikostani kuusitoista tyhjää xylitol-purukumi -purkkia. Joku on siis jauhanut vaatimattomat 2,4 kiloa purkkaa. Ilmeni, että tämä oli saman herran kokoelma, kertynyt vuosien varrella.
Tietäen japanilaisten noudattavan annettuja ohjeita pilkulleen oletan tyypin pureskelevan kaksi purukumia seitsemän kertaa päivässä. Ei kai tuota vauhtia yksi purkillinen pitkään kestäkään.
Eräs toinen opiskelijapoika taas harrastaa leivontaa. Tarjoili minulle viime viikolla työpisteeseeni asti aivan erinomaisen herkullisen palan omenapiirakkaa. Sen jälkeen olemme saaneet tylsiä itsetehtyjä ranskanperunoita ja kohtuullisia pallomaisia donitseja. Mukava harrastus.
Kahvitaukojahan täällä ei edelleenkään pidetä, eikä kymmenessä minuutissa hotkaistua lounastakaan oikein tauoksi voi laskea. Kahvit, eli vihreät teet juodaan työn ohessa. Juuri tajusin tosin yhden työhuoneeni kahdeksasta asukkaasta omistavan oman kahvimyllyn, jolla hän päivittäin jauhaa itselleen juotavaa. Erittäin epäjapanilaista.
Myös kielitaidoton opiskelija on löytynyt. Pari kertaa olen hänelle jotain kommentoinut, ja kertaakaan en ole hänen suustaan englanninkielistä sanaa kuullut. Nolostuneita ähkäisyjä lähinnä. Jatkan yrityksiä.
Työhuoneita ei vieläkään siivota, vaan siivoojat pörräävät ainoastaan käytävillä. Imuroinkin ensitöikseni puolet huoneestani varmaankin nolostuttaen kollegani kun heidän vieraansa joutui vaivautumaan moiseen. Helpotti kummasti hengittämistä. Imuroin myös tietokoneeni, jonka USB-portit olivat tukossa pölystä. Kotona tein saman peitoille, joita ei ilmeisesti ollut pesty sitten Jomon-kauden.
Kampuksen viheralueista huolehtii sama eläkeläispapparaisten jengi kuin ennenkin. Joko heidän eläkkeensä on kelvoton tai nuoriso ei vain suostu heilumaan RIKEN:in pusikoissa vesurin ja kuokan kanssa. Vaan miten vanhoja he mahtavat ollakaan kun tietää japanilaisten näyttävän huomattavasti ikäistään nuoremmilta?
Tietäen japanilaisten noudattavan annettuja ohjeita pilkulleen oletan tyypin pureskelevan kaksi purukumia seitsemän kertaa päivässä. Ei kai tuota vauhtia yksi purkillinen pitkään kestäkään.
Eräs toinen opiskelijapoika taas harrastaa leivontaa. Tarjoili minulle viime viikolla työpisteeseeni asti aivan erinomaisen herkullisen palan omenapiirakkaa. Sen jälkeen olemme saaneet tylsiä itsetehtyjä ranskanperunoita ja kohtuullisia pallomaisia donitseja. Mukava harrastus.
Kahvitaukojahan täällä ei edelleenkään pidetä, eikä kymmenessä minuutissa hotkaistua lounastakaan oikein tauoksi voi laskea. Kahvit, eli vihreät teet juodaan työn ohessa. Juuri tajusin tosin yhden työhuoneeni kahdeksasta asukkaasta omistavan oman kahvimyllyn, jolla hän päivittäin jauhaa itselleen juotavaa. Erittäin epäjapanilaista.
Myös kielitaidoton opiskelija on löytynyt. Pari kertaa olen hänelle jotain kommentoinut, ja kertaakaan en ole hänen suustaan englanninkielistä sanaa kuullut. Nolostuneita ähkäisyjä lähinnä. Jatkan yrityksiä.
Työhuoneita ei vieläkään siivota, vaan siivoojat pörräävät ainoastaan käytävillä. Imuroinkin ensitöikseni puolet huoneestani varmaankin nolostuttaen kollegani kun heidän vieraansa joutui vaivautumaan moiseen. Helpotti kummasti hengittämistä. Imuroin myös tietokoneeni, jonka USB-portit olivat tukossa pölystä. Kotona tein saman peitoille, joita ei ilmeisesti ollut pesty sitten Jomon-kauden.
Kampuksen viheralueista huolehtii sama eläkeläispapparaisten jengi kuin ennenkin. Joko heidän eläkkeensä on kelvoton tai nuoriso ei vain suostu heilumaan RIKEN:in pusikoissa vesurin ja kuokan kanssa. Vaan miten vanhoja he mahtavat ollakaan kun tietää japanilaisten näyttävän huomattavasti ikäistään nuoremmilta?
Tunnisteet: japanilaisuus
kirjoittaja: Janne, 2:22 ip.
0 Kommentteja
Lähetä kommentti
<< Home