Naritasta asunnolle

Naritan lentoasemalla oli rauhallista, ja siellä soi mukava perinteis-japanilainen ambientti musiikki. Liukukäytävät sen sijaan varoittivat modernin japanilaisesti puhumalla loppumisestaan. Sormenjäljet kameran edessä annettuamme (ärmh) pääsimme taas kerran tullista vaivatta läpi muutamalla ystävällisellä paikalliskielen sanalla. Laukuissamme olisi kyllä ollut paljon mielenkiintoisia tuliaisia tarkastettavaksi.

Helpottaaksemme kulkemistamme päätimme antaa yhden laukuistamme Mustan Kissan (Kuroneko) huoleksi. Vähäinen kielitaitomme ei ollut aivan kokonaan kadonnut, sillä kylteistä ymmärsimme heidän toimittavan Saitamaankin saakka samana päivänä. Kymmenen euroa 20 kilon laukusta ei ole paha hinta laisinkaan. Itse otimme ensimmäistä kertaa bussin, jolla pääsee nykyisin suoraan Wako-shin asemalle. Näin säästää junanvaihdon ja näkee paljon enemmän maisemia, riisipelloista pilvenpiirtäjiin.

Perillä otimme taksin RIKEN:in länsiportille, jossa asuntomme avaimen oli määrä odotella. Ei odotellut. Virhe japanilaisessa organisaatiossa, soittakaa keisarille! Ajeltuamme sinne tänne ja soiteltuamme turhaan ympäriinsä (kaikki olivat lounaalla, ilman kännyköitä) avain löytyi kuitenkin portilta – sihteeri oli tuonut sen sinne heti käyntimme jälkeen.

Itse asunto on kalusteita ja lautasia myöten identtinen aikaisempaan verrattuna, se vain sijaitsee kaksi kerrosta ylempänä ja on varustettu uudella televisiolla. Tämä tuottaa huomattavan hämmentäviä tuntemuksia joka kerta kun astuu ovesta ulos ja havaitsee olevansa ihan väärässä paikassa. Eipähän toisaalta tarvinnut yhtään miettiä, miten puhuva vedenlämmitysjärjestelmä, kaasuliesi tai pesukone toimii.

Harmillisena miinuksena nettiliittymä pitää nyt itse ostaa vapailta markkinoilta, josta syystä saamme sen vasta ensi viikon perjantaina. Toisaalta, se on sitten 100 Mbs optinen kuitu, eikä maksa ensimmäiseltä kahdelta kuukaudelta yhtään mitään. Sen jälkeen hinta olisi luokkaa 25 euroa/kk.

Loppupäivä sitten kuluikin purkamalla tavarat ja käymällä kaupasta selviytymispakkaus, sisältäen esimerkiksi Anna-Mamma –pastakastiketta, inari-susheja, astianpesusienen, vettä, purkkitonnikalaa, mansikoita, Joy-tiskiainetta, anzu-likööriä ja Wonda Aftershot lattea. Kun vielä Morimoto-san käväisi ystävällisesti tuomassa meille lainaan lastenrattaat ja hienon pinnasängyn, oli päivä pulkassa.

Ensimmäisen yön rauhallisuutta häiritsi vain kaksi seikkaa. Ensimmäiseksi heräsi Anna, ja järkyttyi yön pikimustuudesta siinä määrin, että rauhoittui vasta kun lopulta älysimme pistää valot päälle. Parin tunnin päästä sitten herättikin maanjäristys, eikä edes ihan pieni. Ilmeisesti Japani halusi toivottaa meidät tervetulleiksi. No, eipähän tuo meitä kokeneita konkareita juuri hetkauttanut.

Aamulla heräsimme kaikki tyytyväisinä ja levänneinä, sisäiset kellot tukevasti oikealla aikavyöhykkeellä. Hämmästyttävän hieno suoritus koko perheeltä!