Perhe on paras

Elämän pieniä iloja: pistä nukkumaan puolitoista vuorokautta putkeen valvonut neljännesmaapallon poikki lentänyt ihminen ja herätä hänet tunnin päästä iloisesti huomenta toivotellen. Tämän brutaalin kohtalon kokivat Japaniin lopultakin matkailleet vanhempani, jotka epätoivoisina koittivat anella jatkoaikaa päiväunilleen, turhaan. Kokemuksesta tiedämme, että unirytmi on kerta kaikkiaan parasta kääntää oitis kohdalleen tai muuten menee loma piloille.

Perinteiseen tapaan ensimmäisenä iltana kävimme lähikylpylässämme, josta yhtä perinteiseen tapaan vieraat tykkäsivat kovasti. Jopa sähköallas koettiin nautinnoksi - se kuulemma pehmensi tehokkaasti jumiutuneet lihakset. Illan päätteksi ladattiin massu täyteen kylpyläravintolan herkkuja ja palattiin kotiin nukkumaan.

Shokkialun jälkeen olemme muutaman päivän ajan viettäneet tehokasta turismia. Rauhallisen temppelitunnelman löysimme taas kerran Tokyo Daibutsulta (suuri Buddha), jota edes taksikuski ei tuntenut. Tokion mittakaava kävi selväksi pilvenpiirtäjään kapuamalla. Tieteen viimeisimpiin saavutuksiin perehdyimme Rikenin avoimien ovien päivänä. Shoppailimme halpoja silmälaseja (monitehot alle 200 euroa), kameran muistikortteja, edullisia vaatteita ja sekalaista tavaraa 100 jenin kaupasta. Näimme noin 10000 mitä kummallisemmin pukeutunutta teiniolentoa Harajukun sunnuntaivilinässä.

Makuhermoja olemme kutkutelleet niin sushilla, sashimilla ja itsepaistetulla okonomiyakilla kuin myös monilla aasialaisen keittiön herkuilla. Tähän mennessä vieraat ovat olleet harvinaisen helppoja tapauksia - kaikki ruoka on kelvannut, hintataso on koettu ihmeellisen halvaksi, nähtävyyksistä on tykätty, Tokion mittakaava on ahdistuksen sijasta hämmästyttänyt ja ystävällinen sekä nopea palvelu ihastuttanut.

Lähinnä oma mielenterveys on alkanut pahasti epäilyttämään - olenko ihan terve kun olen vapaaehtoisesti lähdössä pois näin loistavasta paikasta?