Pashaa, pashaa!
Joka vuosi pääsiäisen aikaan tulee eteen se samainen ongelma. Pasha. Se on vaan niin vietävän hyvää ja sitä voisi syödä ämpärikaupalla, mutta mistä hyvä resepti ja aineet?
Reseptejähän on netti pullollaan, joten jokainen varmasti löytää mieluisensa, mutta raaka-aineiden hankkiminen aiheuttaa omat hankaluutensa. Kun asuu maassa, jossa ei perinteisesti maitotaloustuotteita ole juurikaan käytetty, on myös rahkan löytäminen haasteellista. Jopa siinä määrin, ettei sitä toistaiseksi ole löytynyt. Lähimarketti myy kyllä juustohyllyssään koostumukseltaan jonkin verran rahkaa muistuttavaa tuotetta, mutta sen maku vastaa lähinnä raejuustoa.
Nohevana kotirouvana olen tämänkin ongelman ratkaissut - käytän rahkan tilalla maustamatonta jugurttia. Jugurtti vaan suodatinpussiin valumaan muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen meillä on käytössämme lähes rahkamainen aines. Viskaamalla joukkoon vielä hieman mascarpone-juustoa ja kuohukermaa on pashan perusmassa valmis. Kun vielä muistaa lisätä muutaman rusinan, kananmunan, vähän sitruunankuorta ja sokeria, niin hyvä tulee. Tai ainakin niin hyvää, että iso annos kyseistä pashaa hävisi kuin tuhka tuuleen Jannen japanilaisten työkavereiden ansiosta.
Tänä vuonna päätin myös laajentaa tajuntaani pashojen suhteen ja kokeilin ainailonan herkkupashaa. Hyvää tuli, vaikka sulaa voita siihen laitettiinkin (on muuten ihan uusi juttu tämä sula voi pashan teossa minulle).
Pääsiäisherkuista toinen, rahkapiirakka, saa jäädä tältä vuodelta ihan unholaan, vaikka hyvää onkin. Meillä on muuten Jannen kanssa perustavaa laatua oleva erimielisyys rusinoiden käytöstä. Jannen mielestä rahkapiirakassa pitää olla paljon rusinoita, kun minä taas soisin, että niitä on mahdollisimman vähän - mielellään ei yhtään. Toisaalta, simassa on taas mielestäni oltava reilusti rusinoita, kun taas Jannesta ne ovat siinä aivan kauheita. Ei niin, että sima olisi pääsiäisherkku, mutta kun tänä vuonna pääsiäinen ja vappu sijoittuvat niin lähekkäin toisiaan, on asiallista selvittää tämäkin seikka. Ja kun kerran pääsin tässä rusina-asiassa vauhtiin, niin tunnustettakoon, että edelleen nypin tätini leipomasta rusinapullasta rusinat pois joka kerta kun sellaista tarjotaan.
Suklaamunia ei tänä vuonna tästä taloudesta löyty, vaikka ei niitä meillä koskaan ole paljon ollutkaan. Kinder-munat ovat ainoat, jotka kelpaavat minulle. Mitään Mignon-munia on ihan turha tulla tyrkyttämään. Lammastakaan ei ole, kun kerran lihaa emme syö. Mämmiä kyllä söisin ihan mielelläni vaan sitä kun täältä ei saa, eivätkä rahkeet eikä uskallus riitä kokeilemaan itse sen tekemistä.
Joten ei kun oikein munaisaa pääsiäistä vaan kaikille!
PS. Opin juuri, että pääsiäisviikon kaikille päiville on nimet: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja sukkasunnuntai.
Reseptejähän on netti pullollaan, joten jokainen varmasti löytää mieluisensa, mutta raaka-aineiden hankkiminen aiheuttaa omat hankaluutensa. Kun asuu maassa, jossa ei perinteisesti maitotaloustuotteita ole juurikaan käytetty, on myös rahkan löytäminen haasteellista. Jopa siinä määrin, ettei sitä toistaiseksi ole löytynyt. Lähimarketti myy kyllä juustohyllyssään koostumukseltaan jonkin verran rahkaa muistuttavaa tuotetta, mutta sen maku vastaa lähinnä raejuustoa.
Nohevana kotirouvana olen tämänkin ongelman ratkaissut - käytän rahkan tilalla maustamatonta jugurttia. Jugurtti vaan suodatinpussiin valumaan muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen meillä on käytössämme lähes rahkamainen aines. Viskaamalla joukkoon vielä hieman mascarpone-juustoa ja kuohukermaa on pashan perusmassa valmis. Kun vielä muistaa lisätä muutaman rusinan, kananmunan, vähän sitruunankuorta ja sokeria, niin hyvä tulee. Tai ainakin niin hyvää, että iso annos kyseistä pashaa hävisi kuin tuhka tuuleen Jannen japanilaisten työkavereiden ansiosta.
Tänä vuonna päätin myös laajentaa tajuntaani pashojen suhteen ja kokeilin ainailonan herkkupashaa. Hyvää tuli, vaikka sulaa voita siihen laitettiinkin (on muuten ihan uusi juttu tämä sula voi pashan teossa minulle).
Pääsiäisherkuista toinen, rahkapiirakka, saa jäädä tältä vuodelta ihan unholaan, vaikka hyvää onkin. Meillä on muuten Jannen kanssa perustavaa laatua oleva erimielisyys rusinoiden käytöstä. Jannen mielestä rahkapiirakassa pitää olla paljon rusinoita, kun minä taas soisin, että niitä on mahdollisimman vähän - mielellään ei yhtään. Toisaalta, simassa on taas mielestäni oltava reilusti rusinoita, kun taas Jannesta ne ovat siinä aivan kauheita. Ei niin, että sima olisi pääsiäisherkku, mutta kun tänä vuonna pääsiäinen ja vappu sijoittuvat niin lähekkäin toisiaan, on asiallista selvittää tämäkin seikka. Ja kun kerran pääsin tässä rusina-asiassa vauhtiin, niin tunnustettakoon, että edelleen nypin tätini leipomasta rusinapullasta rusinat pois joka kerta kun sellaista tarjotaan.
Suklaamunia ei tänä vuonna tästä taloudesta löyty, vaikka ei niitä meillä koskaan ole paljon ollutkaan. Kinder-munat ovat ainoat, jotka kelpaavat minulle. Mitään Mignon-munia on ihan turha tulla tyrkyttämään. Lammastakaan ei ole, kun kerran lihaa emme syö. Mämmiä kyllä söisin ihan mielelläni vaan sitä kun täältä ei saa, eivätkä rahkeet eikä uskallus riitä kokeilemaan itse sen tekemistä.
Joten ei kun oikein munaisaa pääsiäistä vaan kaikille!
PS. Opin juuri, että pääsiäisviikon kaikille päiville on nimet: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja sukkasunnuntai.
1 Kommentteja
Mulla oli sitten tänä vuonna ihan munaton ja maidoton Pääsiäinen, kuten Hilmallakin. Pääsiäisherkuista sain sentään leinikkitien loistavaa lammasta! Onneksi opin hyvissä ajoin takaisin lihan makuun :)
Ja simassa tulee olla paljon rusinoita, rahkapiirakassa jokunen (sitten ensi Pääsiäisenä)
Lähetä kommentti
<< Home