Lisää biletystä

Aika rientää sitä nopeammin mitä lähempänä lähtö Suomeen on.

Perjantaina oli viimeinen tilaisuus lähteä illanviettoon labrakavereiden kanssa. Izakayassa olut virtasi, ruokia syötiin ja hauskaa oli aamuyöhön asti. Miten ihmeessä ihmiset Suomessa pärjäävät ilman izakaya-ravintoloita? Menevätkö ne ravintolaan vain juomaan olutta? Ei voi käsittää.

Seuraavana päivänä kolmiulotteisten nanovalmistusmenetelmien asiantuntija Florian esitteli meille brasilianjapanilaisen kauniimman puoliskonsa mainiossa teemaravintola Elephant Cafessa ja myöhemmin illalla viinipullon äärellä asiakaskuntaansa myöten hämmentävän länsimaisella terassilla Aoyamassa. Sunnuntaina sitten vietimme Yoen ja Tommin luona jälkikäteen juhannusta grillailemalla kansainvälisessä seurassa erittäin epäjapanilaisesti heidän asuintalonsa autokatoksessa. Heidät pitikin sitten jo hyvästellä, sillä he läksivät etsimään suomalaistunnelmaa mökkeilemällä pohjois-Japanissa. Haikeus.

Maanantaina vietimme juhlimisen suhteen välipäivän. Tiistai-iltana minäkin pääsin maistamaan itsetehtyjä mustekalapullasia (takoyaki) kun Sachi ja Kazu tulivat meille käymään pannunsa kanssa. Hyviä ovat ne, söimme niitä neljästään ansiokkaat 96 kappaletta, ja syödessämme vielä onnistuimme myymään sekä uunimme amerikkalaiselle aivotutkijalle että ilmansuodattimemme labrakollegalleni. Tehokasta ajankäyttöä! Sitä paitsi juhlien jälkeen naapurimme Morimoto-san, aito japanilainen perheenemäntä, kävi meillä illallistamassa jäljelle jääneet takoyakit ja palan suklaakakkua. Integroitumisemme japanilaiseen yhteiskuntaan hipoo siis täydellisyyttä.

Tänään keskiviikkona Minna hyvästeli Rikenin Hello Club -ystävänsä shoppailemalla kimonotarvikkeita ja yukatan. Kimonomyyjämummeli oli kuulemma vaikuttunut sydänjuuriaan myöten, kun vaimolleni ei tarvinnutkaan opettaa kimonon vyön (obi) solmimistekniikkaa. Tissit tosin on kuulemma syytä latistaa oikean vaikutelman aikaansaamiseksi.

Ahkera vaimoni myös päätti erotella tavaroistamme ne, mitkä valmiiksi kalustetussa asunnossamme jo alunperin olivat niistä, mitkä me olemme tänne itse hankkineet. Talonmiehen apua tarvittiin, ja tuloksena oli odotetun muutaman kipon sijasta parin kuution vuori olohuoneen nurkassa. Siitä pitäisi päästä eroon parissa päivässä! Onneksi Rikenin virallinen kierrätysmyyjäispäivä on sattumalta sopivasti juuri perjantaina ja lisäksi Minna onnistui saamaan talonmieheltä luvan järjestää henkilökohtaiset sayonara-myyjäiset huomenna talomme aulassa.

Itse pakkasin tänään työpisteeni pakettiin. Työkirjallisuuteni täytti lopulta viisi pahvilaatikkoa. Kawata sensei tosin ehdotti, että kannattaisi jättää osa tänne, niin olisivat valmiina minua odottamassa kun tulen tänne seuraavan kerran. Senseini muuten tapaan jo elokuun lopussa Suomen Optiikan seuran kymmenvuotisjuhlissa, jossa hän on kutsuttuna puhujana ja minä hänen paikallisoppaanaan.

Lopuksi tärkeä tiedotus: kännykkämme eivät enää toimi, sillä irtisanoimme liittymämme. Lankapuhelimesta meidät tavoittaa lauantai-iltapäivään saakka, jolloin lähdemme lentokenttähotelliin. Internettimme menee poikki perjantaina, emmekä myöskään itse voi sen jälkeen soittaa puhelimellamme.